Psalms 147

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

RAB’be övgüler sunun! Ne güzel, ne hoş Tanrımız’ı ilahilerle övmek! O’na övgü yaraşır.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

RAB yeniden kuruyor Yeruşalim’i, Bir araya topluyor İsrail’in sürgünlerini.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

O kırık kalplileri iyileştirir, Yaralarını sarar.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

[] Yıldızların sayısını belirler, Her birini adıyla çağırır.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Rabbimiz büyük ve çok güçlüdür, Sınırsızdır anlayışı.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

RAB mazlumlara yardım eder, Kötüleri yere çalar.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

RAB’be şükran ezgileri okuyun, Tanrımız’ı lirle, ilahilerle övün.

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

O’dur gökleri bulutlarla kaplayan, Yeryüzüne yağmur sağlayan, Dağlarda ot bitiren.

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

O yiyecek sağlar hayvanlara, Bağrışan kuzgun yavrularına.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Ne atın gücünden zevk alır, Ne de insanın yiğitliğinden hoşlanır.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

RAB kendisinden korkanlardan, Sevgisine umut bağlayanlardan hoşlanır.

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

RAB’bi yücelt, ey Yeruşalim! Tanrın’a övgüler sun, ey Siyon!

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

Çünkü senin kapılarının kol demirlerine güç katar, İçindeki halkı kutsar.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

Sınırlarını esenlik içinde tutar, Seni en iyi buğdayla doyurur.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

Yeryüzüne buyruğunu gönderir, Sözü çarçabuk yayılır.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

Yapağı gibi kar yağdırır, Kırağıyı kül gibi saçar.

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

Aşağıya iri iri dolu savurur, Kim dayanabilir soğuğuna?

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

Buyruk verir, eritir buzları, Rüzgarını estirir, sular akmaya başlar.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

Sözünü Yakup soyuna, Kurallarını, ilkelerini İsrail’e bildirir.

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

Başka hiçbir ulus için yapmadı bunu, Onlar O’nun ilkelerini bilmezler. RAB’be övgüler sunun!