Psalms 146

Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni.

RAB’be övgüler sunun! Ey gönlüm, RAB’be övgüler sun.

Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen.

Yaşadıkça RAB’be övgüler sunacak, Var oldukça Tanrım’a ilahiler söyleyeceğim.

Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa.

Önderlere, Sizi kurtaramayacak insanlara güvenmeyin.

Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.

O son soluğunu verince toprağa döner, O gün tasarıları da biter.

Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on;

Ne mutlu yardımcısı Yakup’un Tanrısı olan insana, Umudu Tanrısı RAB’de olana!

Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;

Yeri göğü, Denizi ve içindeki her şeyi yaratan, Sonsuza dek güvenilir olan,

Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:

Ezilenlerin hakkını alan, Açlara yiyecek sağlayan O’dur. RAB tutsakları özgür kılar,

Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.

Körlerin gözünü açar, İki büklüm olanları doğrultur, Doğruları sever.

Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa.

RAB garipleri korur, Öksüze, dul kadına yardım eder, Kötülerin yolunuysa saptırır.

Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja!

RAB Tanrın sonsuza dek, ey Siyon, Kuşaklar boyunca egemenlik sürecek. RAB’be övgüler sunun!