Psalms 12

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. Auta, Herra; sillä pyhät ovat vähentyneet, ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa.

Kurtar beni, ya RAB, sadık kulun kalmadı, Güvenilir insanlar yok oldu.

Jokainen puhuu lähimmäisensä kanssa valhetta: he liehakoitsevat ja opettavat eripuraisuutta sydämistä.

Herkes birbirine yalan söylüyor, Dalkavukluk, ikiyüzlülük ediyor.

Katkokoon Herra kaikki ulkokullaiset huulet ja ylpiästi puhuvaiset kielet,

Sustursun RAB dalkavukların ağzını, Büyüklenen dilleri.

Jotka sanovat: meidän kielemme pitää voittaman, meidän tulee puhua: kuka meidän herramme on?

Onlar ki, “Dilimizle kazanırız, Dudaklarımız emrimizde, Kim bize efendilik edebilir?” derler.

Että köyhät hävitetään ja vaivaiset huokaavat, niin minä nyt nousen, sanoo Herra: minä saatan avun, että rohkiasti pitää opetettaman.

“Şimdi kalkacağım” diyor RAB, “Çünkü mazlumlar eziliyor, Yoksullar inliyor, Özledikleri kurtuluşu vereceğim onlara.”

Herran puheet ovat kirkkaat, niinkuin selitetty hopia saviastioissa, seitsemän kertaa koeteltu.

RAB’bin sözleri pak sözlerdir; Toprak ocakta eritilmiş, Yedi kez arıtılmış gümüşe benzer.

Sinä Herra, kätke ne, ja varjele meitä tästä suvusta ijankaikkisesti.

Sen onları koru, ya RAB, Bu kötü kuşaktan hep uzak tut!

Sillä joka paikka on jumalattomia täynnä, koska huonot ihmisten lasten seassa korotetaan.

İnsanlar arasında alçaklık rağbet görünce, Kötüler her yanda dolaşır oldu.