Psalms 103

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

RAB’be övgüler sun, ey gönlüm! O’nun kutsal adına övgüler sun, ey bütün varlığım!

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

RAB’be övgüler sun, ey canım! İyiliklerinin hiçbirini unutma!

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

Bütün suçlarını bağışlayan, Bütün hastalıklarını iyileştiren,

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

Canını ölüm çukurundan kurtaran, Sana sevgi ve sevecenlik tacı giydiren,

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

Yaşam boyu seni iyiliklerle doyuran O’dur, Bu nedenle gençliğin kartalınki gibi tazelenir.

Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

RAB bütün düşkünlere Hak ve adalet sağlar.

Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

Kendi yöntemlerini Musa’ya, İşlerini İsrailliler’e açıkladı.

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

[] [] RAB sevecen ve lütfedendir, Tez öfkelenmez, sevgisi engindir.

Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

Sürekli suçlamaz, Öfkesini sonsuza dek sürdürmez.

Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

Bize günahlarımıza göre davranmaz, Suçlarımızın karşılığını vermez.

Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

Çünkü gökler yeryüzünden ne kadar yüksekse, Kendisinden korkanlara karşı sevgisi de o kadar büyüktür.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

Doğu batıdan ne kadar uzaksa, O kadar uzaklaştırdı bizden isyanlarımızı.

Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

Bir baba çocuklarına nasıl sevecen davranırsa, RAB de kendisinden korkanlara öyle sevecen davranır.

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Çünkü mayamızı bilir, Toprak olduğumuzu anımsar.

Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

İnsana gelince, ota benzer ömrü, Kır çiçeği gibi serpilir;

Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

Rüzgar üzerine esince yok olur gider, Bulunduğu yer onu tanımaz.

Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

Ama RAB kendisinden korkanları sonsuza dek sever, Antlaşmasına uyan Ve buyruklarına uymayı anımsayan soylarına adil davranır.

Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

Ama RAB kendisinden korkanları sonsuza dek sever, Antlaşmasına uyan Ve buyruklarına uymayı anımsayan soylarına adil davranır.

Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

RAB tahtını göklere kurmuştur, O’nun egemenliği her yeri kapsar.

Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

RAB’be övgüler sunun, ey sizler, O’nun melekleri, O’nun sözünü dinleyen, Söylediklerini yerine getiren güç sahipleri!

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

RAB’be övgüler sunun, ey sizler, O’nun bütün göksel orduları, İsteğini yerine getiren kulları!

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

RAB’be övgüler sunun, Ey O’nun egemen olduğu yerlerdeki bütün yaratıklar! RAB’be övgüler sun, ey gönlüm!