Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Ya RAB, duamı işit, Yakarışım sana erişsin.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Sıkıntılı günümde yüzünü benden gizleme, Kulak ver sesime, Seslenince yanıt ver bana hemen.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Çünkü günlerim duman gibi yok oluyor, Kemiklerim ateş gibi yanıyor.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Yüreğim kırgın yemiş ot gibi kurudu, Ekmek yemeyi bile unuttum.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Bir deri bir kemiğe döndüm Acı acı inlemekten.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Issız yerlerdeki ishakkuşunu andırıyorum, Viranelerdeki kukumav gibiyim.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Gözüme uyku girmiyor, Damda yalnız kalmış bir kuş gibiyim.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Düşmanlarım bütün gün bana hakaret ediyor, Bana dil uzatanlar adımı lanet için kullanıyor.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Kızıp öfkelendiğin için Külü ekmek gibi yiyor, İçeceğime gözyaşı katıyorum. Beni kaldırıp bir yana attın.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

Kızıp öfkelendiğin için Külü ekmek gibi yiyor, İçeceğime gözyaşı katıyorum. Beni kaldırıp bir yana attın.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Günlerim akşam uzayan gölge gibi yitmekte, Ot gibi sararmaktayım.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

[] Ama sen, sonsuza dek tahtında oturursun, ya RAB, Ünün kuşaklar boyu sürer.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Kalkıp Siyon’a sevecenlik göstereceksin, Çünkü onu kayırmanın zamanıdır, beklenen zaman geldi.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Kulların onun taşlarından hoşlanır, Tozunu bile severler.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Uluslar RAB’bin adından, Yeryüzü kralları görkeminden korkacak.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Çünkü RAB Siyon’u yeniden kuracak, Görkem içinde görünecek.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Yoksulların duasına kulak verecek, Yalvarışlarını asla hor görmeyecek.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Bunlar gelecek kuşak için yazılsın, Öyle ki, henüz doğmamış insanlar RAB’be övgüler sunsun.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

RAB yücelerdeki kutsal katından aşağı baktı, Göklerden yeryüzünü gözetledi,

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Tutsakların iniltisini duymak, Ölüm mahkûmlarını kurtarmak için.

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Böylece halklar ve krallıklar RAB’be tapınmak için toplanınca, O’nun adı Siyon’da, Övgüsü Yeruşalim’de duyurulacak.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Böylece halklar ve krallıklar RAB’be tapınmak için toplanınca, O’nun adı Siyon’da, Övgüsü Yeruşalim’de duyurulacak.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

RAB gücümü kırdı yaşam yolunda, Ömrümü kısalttı.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

“Ey Tanrım, ömrümün ortasında canımı alma!” dedim. “Senin yılların kuşaklar boyu sürer!

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

[] “Çok önceden attın dünyanın temellerini, Gökler de senin ellerinin yapıtıdır.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Onlar yok olacak, ama sen kalıcısın. Hepsi bir giysi gibi eskiyecek. Onları bir kaftan gibi değiştireceksin, Geçip gidecekler.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Ama sen hep aynısın, Yılların tükenmeyecek.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

Gözetiminde yaşayacak kullarının çocukları, Senin önünde duracak soyları.”