Psalms 10

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

Ya RAB, neden uzak duruyorsun, Sıkıntılı günlerde kendini gizliyorsun?

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

Kötüler gururla mazlumları avlıyor, Mazlumlar kötülerin kurduğu tuzağa düşüyor.

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

Kötü insan içindeki isteklerle övünür, Açgözlü insan RAB’be lanet okur, O’nu hor görür.

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

Kendini beğenmiş kötü insan Tanrı’ya yönelmez, Hep, “Tanrı yok!” diye düşünür.

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

Kötülerin yolları her zaman başarıya götürür. Öyle yücedir ki senin yargıların, Kötüler anlayamaz, düşmanına burun kıvırır.

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

İçinden, “Ben sarsılmam” der, “Hiçbir zaman sıkıntıya düşmem.”

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

[] Ağzı lanet, hile ve zulüm dolu, Dilinin altında kötülük ve fesat saklı.

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

Köylerin çevresinde pusu kurar, Masumu gizli yerlerde öldürür, Çaresizi sinsice gözler.

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

Gizli yerlerde pusuya yatar Çalılıktaki aslan gibi, Kapmak için mazlumu bekler Ve ağına düşürüp yakalar.

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

Kurbanları çaresiz çöker, Saldıranın üstün gücü altında ezilir.

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

Kötü insan içinden, “Tanrı unuttu” der, “Örttü yüzünü, asla göremez.”

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

Kalk, ya RAB, kaldır elini, ey Tanrı! Mazlumları unutma!

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

Neden kötü insan seni hor görsün, İçinden, “Tanrı hesap sormaz” desin?

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

Oysa sen sıkıntı ve acı çekenleri görürsün, Yardım etmek için onları izlersin; Çaresizler sana dayanır, Öksüzün yardımcısı sensin.

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

Kötünün, haksızın kolunu kır, Sormadık hesap kalmasın yaptığı kötülükten.

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

RAB sonsuza dek kral kalacak, Uluslar O’nun ülkesinden temizlenecek.

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

Mazlumların dileğini duyarsın, ya RAB, Yüreklendirirsin onları, Kulağın hep üzerlerinde;

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

Öksüze, düşküne hakkını vermek için, Bir daha dehşet saçmasın ölümlü insan.