Proverbs 5

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

Oğlum, bilgeliğime dikkat et, Akıllıca sözlerime kulak ver.

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

Böylelikle her zaman sağgörülü olur, Dudaklarınla bilgiyi korursun.

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

Zina eden kadının bal damlar dudaklarından, Ağzı daha yumuşaktır zeytinyağından.

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

Ama sonu pelinotu kadar acı, İki ağızlı kılıç kadar keskindir.

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

Ayakları ölüme gider, Adımları ölüler diyarına ulaşır.

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

Yaşama giden yolu hiç düşünmez, Yolları dolaşıktır, ama farkında değil.

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

Oğlum, şimdi beni dinle, Ağzımdan çıkan sözlerden ayrılma.

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

Öyle kadınlardan uzak dur, Yaklaşma evinin kapısına.

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

Yoksa onurunu başkalarına, Yıllarını bir gaddara kaptırırsın.

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

Varını yoğunu yer bitirir yabancılar, Emeğin başka birinin evini bayındır kılar.

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

Ah çekip inlersin ömrünün son günlerinde, Etin, bedenin tükendiğinde.

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

“Eğitilmekten neden bu kadar nefret ettim, Yüreğim uyarıları neden önemsemedi?” dersin.

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

“Öğretmenlerimin sözünü dinlemedim, Beni eğitenlere kulak vermedim.

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Halkın ve topluluğun arasında Tam bir yıkımın eşiğine gelmişim.”

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Suyu kendi sarnıcından, Kendi kuyunun kaynağından iç.

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

Pınarların sokakları, Akarsuların meydanları mı sulamalı?

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Yalnız senin olsun onlar, Paylaşma yabancılarla.

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

Çeşmen bereketli olsun Ve gençken evlendiğin karınla mutlu ol.

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

Sevimli bir geyik, zarif bir ceylan gibi, Hep seni doyursun memeleri. Aşkıyla sürekli coş.

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

Oğlum, neden ahlaksız bir kadınla coşasın, Neden başka birinin karısını koynuna alasın?

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

RAB insanın tuttuğu yolu gözler, Attığı her adımı denetler.

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

Kötü kişiyi kendi suçları ele verecek, Günahının kemendi kıskıvrak bağlayacak onu.

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.

Aşırı ahmaklığı onu yoldan çıkaracak, Terbiyeyi umursamadığı için ölecek.