Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Anımsa, ya RAB, başımıza geleni, Bak da utancımızı gör.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Mülkümüz yabancılara geçti, Evlerimiz ellere.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Öksüz kaldık, babasız, Annelerimiz dul kadınlara döndü.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Suyumuzu parayla içtik, Odunumuzu parayla almak zorunda kaldık.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Bizi kovalayanlar ensemizde, Yorgun düştük, rahatımız yok.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Ekmek için Mısır’a, Asur’a el açtık.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Atalarımız günah işledi, Ama artık onlar yok; Suçlarının cezasını biz yüklendik.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Köleler üstümüzde saltanat sürüyor, Bizi ellerinden kurtaracak kimse yok.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Çöldeki kılıçlı haydutlar yüzünden Ekmeğimizi canımız pahasına kazanıyoruz.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Kıtlığın yakıcı sıcağından Derimiz fırın gibi kızardı.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Siyon’da kadınların, Yahuda kentlerinde erden kızların ırzına geçtiler.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Önderler ellerinden asıldı, Yaşlılar saygı görmedi.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Değirmen taşını gençler çevirdi, Çocuklar odun yükü altında tökezledi.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Yaşlılar kent kapısında oturmaz oldu, Gençler saz çalmaz oldu.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Yüreğimizin sevinci durdu, Oyunumuz yasa döndü.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Taç düştü başımızdan, Vay başımıza! Çünkü günah işledik.

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Bu yüzden yüreğimiz baygın, Bunlardan ötürü gözlerimiz karardı.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Viran olan Siyon Dağı’nın üstünde Çakallar geziyor!

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

[] Ama sen, sonsuza dek tahtında oturursun, ya RAB, Egemenliğin kuşaklar boyu sürer.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Niçin bizi hep unutuyorsun, Neden bizi uzun süre terk ediyorsun?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Bizi kendine döndür, ya RAB, döneriz, Eski günlerimizi geri ver.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

Bizi büsbütün attıysan, Bize çok öfkelenmiş olmalısın.