Lamentations 3

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

RAB’bin gazap değneği altında acı çeken adam benim.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

Beni güttü, Işıkta değil karanlıkta yürüttü.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Evet, dönüp dönüp bütün gün bana elini kaldırıyor.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Etimi, derimi yıprattı, kemiklerimi kırdı.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Beni kuşattı, Acı ve zahmetle sardı çevremi.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Çoktan ölmüş ölüler gibi Beni karanlıkta yaşattı.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Çevreme duvar çekti, dışarı çıkamıyorum, Zincirimi ağırlaştırdı.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Feryat edip yardım isteyince de Duama set çekiyor.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Yontma taşlarla yollarımı kesti, Dolaştırdı yollarımı.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

Benim için O pusuya yatmış bir ayı, Gizlenmiş bir aslandır.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Yollarımı saptırdı, paraladı, Mahvetti beni.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Yayını gerdi, okunu savurmak için Beni nişangah olarak dikti.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

Oklarını böbreklerime sapladı.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Halkımın önünde gülünç düştüm, Gün boyu alay konusu oldum türkülerine.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Beni acıya doyurdu, Bana doyasıya pelinsuyu içirdi.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Dişlerimi çakıl taşlarıyla kırdı, Kül içinde diz çöktürdü bana.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Esenlik yüzü görmedi canım, Mutluluğu unuttum.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Bu yüzden diyorum ki, “Dermanım tükendi, RAB’den umudum kesildi.”

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Acımı, başıboşluğumu, Pelinotuyla ödü anımsa!

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

Hâlâ onları düşünmekte Ve sıkılmaktayım.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

Ama şunu anımsadıkça umutlanıyorum:

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

RAB’bin sevgisi hiç tükenmez, Merhameti asla son bulmaz;

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Her sabah tazelenir onlar, Sadakatin büyüktür.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

“Benim payıma düşen RAB’dir” diyor canım, “Bu yüzden O’na umut bağlıyorum.”

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

RAB kendisini bekleyenler, O’nu arayan canlar için iyidir.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

RAB’bin kurtarışını sessizce beklemek iyidir.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

İnsan için boyunduruğu gençken taşımak iyidir.

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

RAB insana boyunduruk takınca, İnsan tek başına oturup susmalı;

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

Umudunu kesmeden yere kapanmalı,

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

Kendisine vurana yanağını dönüp Utanca doymalı;

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

Çünkü Rab kimseyi sonsuza dek geri çevirmez.

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

Dert verse de, Büyük sevgisinden ötürü yine merhamet eder;

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Çünkü isteyerek acı çektirmez, İnsanları üzmez.

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

Ülkedeki bütün tutsakları ayak altında ezmeyi,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

Yüceler Yücesi’nin huzurunda insan hakkını saptırmayı,

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

Davasında insana haksızlık etmeyi Rab doğru bulmaz.

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

Rab buyurmadıkça kim bir şey söyler de yerine gelir?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

İyilikler gibi felaketler de Yüceler Yücesi’nin ağzından çıkmıyor mu?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

İnsan, yaşayan insan Niçin günahlarının cezasından yakınır?

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

Davranışlarımızı sınayıp gözden geçirelim, Yine RAB’be dönelim.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

Ellerimizin yanısıra yüreklerimizi de göklerdeki Tanrı’ya açalım:

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

“Biz karşı çıkıp başkaldırdık, Sen bağışlamadın.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Öfkeyle örtünüp bizi kovaladın, Acımadan öldürdün.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Dualar sana erişmesin diye Bulutları örtündün.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Uluslar arasında bizi pisliğe, süprüntüye çevirdin.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Düşmanlarımızın hepsi bizimle alay etti.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Dehşet ve çukur, kırgın ve yıkım çıktı önümüze.”

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Kırılan halkım yüzünden Gözlerimden sel gibi yaşlar akıyor.

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

Durup dinmeden yaş boşanıyor gözümden,

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

RAB göklerden bakıp görünceye dek.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Kentimdeki kızların halini gördükçe Yüreğim sızlıyor.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

Boş yere bana düşman olanlar bir kuş gibi avladılar beni.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

Beni sarnıca atıp öldürmek istediler, Üzerime taş attılar.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

Sular başımdan aştı, “Tükendim” dedim.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

Sarnıcın dibinden seni adınla çağırdım, ya RAB;

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

Sesimi, “Ahıma, çağrıma kulağını kapama!” dediğimi duydun.

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Seni çağırınca yaklaşıp, “Korkma!” dedin.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Davamı sen savundun, ya Rab, Canımı kurtardın.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Bana yapılan haksızlığı gördün, ya RAB, Davamı sen gör.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Benden nasıl öç aldıklarını, Bana nasıl dolap çevirdiklerini gördün.

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Aşağılamalarını, ya RAB, Çevirdikleri bütün dolapları, Bana saldıranların dediklerini, Gün boyu söylendiklerini duydun.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

Aşağılamalarını, ya RAB, Çevirdikleri bütün dolapları, Bana saldıranların dediklerini, Gün boyu söylendiklerini duydun.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Oturup kalkışlarına bak, Alay konusu oldum türkülerine.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Yaptıklarının karşılığını ver, ya RAB.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

İnat etmelerini sağla, Lanetin üzerlerinden eksilmesin.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

Göklerinin altından öfkeyle kovala, yok et onları, ya RAB.