Job 37

Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.

“Yüreğim titrer buna, Yerinden oynar.

Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.

Dinleyin, gürleyen sesini dinleyin, Ağzından çıkan sesi!

Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.

Şimşeğini göğün altındaki her yere, Yeryüzünün dört bucağına salar.

Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.

Ardından bir ses gümbürder, Görkemli sesiyle gürler. Sesi duyulunca şimşekleri alıkoymaz.

Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.

Tanrı’nın sesi şaşılacak biçimde gürler, O, anlayışımızın ötesinde büyük işler yapar.

Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.

Çünkü kara, ‘Yere düş’ der, Sağanağa, ‘Bütün şiddetinle boşal.’

Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.

Yarattığı bütün insanlar ne yaptığını bilsin diye, Herkese işini bıraktırır.

Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.

Hayvanlar kovuklarına girer, İnlerinde otururlar.

Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.

Kasırga yuvasından kopar, Soğuk saçılan rüzgarlardan.

Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.

Tanrı’nın soluğu suları dondurur, Geniş sular buz tutar.

Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.

Bulutlara nem yükler, Şimşeğini her yana yayar.

Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.

Yeryüzünde ne buyurursa yapmak üzere Bulutlar O’nun istediği yönde döner durur.

Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.

Ya insanları cezalandırmak Ya da yeryüzünü sulayıp sevgisini göstermek için Yağmur gönderir.

Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.

“Dinle, Eyüp, Dur da düşün Tanrı’nın şaşılası işlerini.

Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?

Tanrı’nın bulutları nasıl düzenlediğini, Şimşeğini nasıl çaktırdığını biliyor musun?

Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?

Bulutların dengesini, Bilgisi kusursuz olanın şaşılası işlerini biliyor musun?

Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?

Dünyanın soluğu kesildiğinde Güneyin kavurucu rüzgarı altında Giysilerin seni terletmez mi?

Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?

Dökme tunç bir ayna kadar sert olan gökkubbeyi O’nunla birlikte yayabilir misin?

Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.

“O’na ne söyleyeceğimizi öğret bize, Çünkü karanlık yüzünden sözümüze düzen veremiyoruz.

Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.

Konuşmak istediğim O’na söylenebilir mi? Kimse yutulmak ister mi?

Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.

Rüzgar geçip göğü temizlediğinde Gökte parıldayan ışığa kimse bakamaz.

Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.

Altın parıltısı geliyor kuzeyden, Tanrı korkunç görkeme bürünmüş.

Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.

Her Şeye Gücü Yeten’e biz ulaşamayız. Gücü yücedir, Adaleti ve eşsiz doğruluğuyla kimseyi ezmez.

Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.

Bu yüzden insanlar O’na saygı duyar, Çünkü O, bilgeleri dikkate almaz.”