Job 36

Elihu puhui vielä ja sanoi:

Elihu konuşmasına şöyle devam etti:

Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.

“Biraz bekle, sana açıklayayım, Çünkü Tanrı için söylenecek daha çok söz var.

Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.

Bilgimi geniş kaynaklardan toplayacağım, Yaratıcıma hak vereceğim.

Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

Kuşkusuz söylediğim hiçbir şey yalan değil, Karşında bilgide yetkin biri var.

Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.

“Tanrı güçlüdür, ama kimseyi hor görmez, Güçlü ve amacında kararlı.

Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.

Kötüleri yaşatmaz, Ezilenin hakkını verir.

Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.

Gözlerini doğru kişiden ayırmaz, Onu krallarla birlikte tahta oturtur, Sonsuza dek yükseltir.

Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:

Ama insanlar zincire vurulur, Baskı altında tutulurlarsa,

Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

Onlara yaptıklarını, Gurura kapılıp isyan ettiklerini bildirir.

Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.

Öğüdünü dinletir, Kötülükten dönmelerini buyurur.

Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.

Eğer dinler ve O’na kulluk ederlerse, Kalan günlerini bolluk, Yıllarını rahatlık içinde geçirirler.

Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.

Ama dinlemezlerse ölür, Ders almadan yok olurlar.

Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

“Tanrısızlar öfkelerini içlerinde gizler, Kendilerini bağladığında Tanrı’dan yardım istemezler.

Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.

Genç yaşta ölüp giderler, Yaşamları putperest tapınaklarında fuhşu iş edinmiş erkekler arasında sona erer.

Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.

Ama Tanrı acı çekenleri acı çektikleri için kurtarır, Düşkünlere kendini dinletir.

Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.

“Evet, seni sıkıntıdan çeker çıkarırdı; Darlığın olmadığı geniş bir yere, Zengin yiyeceklerle bezenmiş bir sofraya.

Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.

Oysa şimdi kötülerin hak ettiği cezayı çekiyorsun, Yargı ve adalet yakalamış seni.

Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.

Dikkat et, para seni baştan çıkarmasın, Büyük bir rüşvet seni saptırmasın.

Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?

Zenginliğin ya da bütün gücün yeter mi Sıkıntı çekmeni önlemeye?

Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.

Halkların yeryüzünden Yok edildiği geceyi özleme.

Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.

Dikkat et, kötülüğe dönme, Çünkü sen onu düşkünlüğe yeğledin.

Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?

“İşte Tanrı gücüyle yükselir, O’nun gibi öğretmen var mı?

Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?

Kim O’na ne yapması gerektiğini söyleyebilir? Kim O’na, ‘Haksızlık ettin’ diyebilir?

Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.

O’nun işlerini yüceltmelisin, anımsa bunu, İnsanların ezgilerle övdüğü işlerini.

Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.

Bütün insanlar bunları görmüştür, Herkes onları uzaktan izler.

Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.

Evet, Tanrı öyle büyüktür ki, O’nu anlayamayız, Varlığının süresi hesaplanamaz.

Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,

“Su damlalarını yukarı çeker, Buharından yağmur damlatır.

Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.

Bulutlar nemini döker, İnsanların üzerine bol yağmur yağdırır.

Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.

Bulutları nasıl yaydığını, Göksel konutundan nasıl gürlediğini kim anlayabilir?

Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.

Şimşekleri çevresine nasıl yaydığına, Denizin dibine dek nasıl ulaştırdığına bakın.

Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.

Tanrı halkları böyle yönetir, Bol yiyecek sağlar.

Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.

Şimşeği elleriyle tutar, Hedefine vurmasını buyurur.

Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.

O’nun gürleyişi fırtınayı haber verir, Sığırlar bile fırtına kopacağını bildirir.