Job 31

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

“Gözlerimle antlaşma yaptım Şehvetle bir kıza bakmamak için.

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Çünkü insanın yukarıdan, Tanrı’dan payı nedir, Yücelerden, Her Şeye Gücü Yeten’den mirası ne?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Kötüler için felaket, Haksızlık yapanlar için bela değil mi?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Yürüdüğüm yolları görmüyor mu, Attığım her adımı saymıyor mu?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

“Eğer yalan yolunda yürüdümse, Ayağım hileye seğirttiyse,

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

–Tanrı beni doğru teraziyle tartsın, Kusursuz olduğumu görsün–

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

Adımım yoldan saptıysa, Yüreğim gözümü izlediyse, Ellerim pisliğe bulaştıysa,

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

Ektiğimi başkaları yesin, Ekinlerim kökünden sökülsün.

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

“Eğer gönlümü bir kadına kaptırdıysam, Komşumun kapısında pusuya yattıysam,

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

Karım başkasının buğdayını öğütsün, Onunla başka erkekler yatsın.

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Çünkü bu utanç verici, Yargılanması gereken bir suç olurdu.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

Yıkım diyarına dek yakan bir ateştir o, Bütün ürünümü kökünden kavururdu.

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

“Benimle ters düştüklerinde Kölemin ve hizmetçimin hakkını yemişsem,

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

Tanrı yargıladığında ne yaparım? Hesap sorduğunda ne yanıt veririm?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Beni ana karnında yaratan onu da yaratmadı mı? Rahimde bize biçim veren O değil mi?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

“Eğer yoksulların dileğini geri çevirdimse, Dul kadının umudunu kırdımsa,

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

Ekmeğimi yalnız yedim, Öksüzle paylaşmadımsa,

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

Gençliğimden beri öksüzü baba gibi büyütmedimse, Doğduğumdan beri dul kadına yol göstermedimse,

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Giysisi olmadığı için can çekişen birini Ya da örtüsü olmayan bir yoksulu gördüm de,

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

Koyunlarımın yünüyle ısıtmadıysam, O da içinden beni kutsamadıysa,

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Mahkemede sözümün geçtiğini bilerek Öksüze el kaldırdımsa,

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

Kolum omuzumdan düşsün, Kol kemiğim kırılsın.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Çünkü Tanrı’dan gelecek beladan korkarım, O’nun görkeminden ötürü böyle bir şey yapamam.

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

“Eğer umudumu altına bağladımsa, Saf altına, ‘Güvencim sensin’ dedimse,

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Servetim çok, Varlığımı bileğimle kazandım diye sevindimse,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

Işıldayan güneşe, Parıldayarak hareket eden aya bakıp da,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

İçimden ayartıldımsa, Elim onlara taptığımı gösteren bir öpücük yolladıysa,

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Bu da yargılanacak bir suç olurdu, Çünkü yücelerdeki Tanrı’yı yadsımış olurdum.

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

“Eğer düşmanımın yıkımına sevindim, Başına kötülük geldi diye keyiflendimse,

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

–Kimsenin canına lanet ederek Ağzımın günah işlemesine izin vermedim–

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Evimdeki insanlar, ‘Eyüp’ün verdiği etle Karnını doyurmayan var mı?’ diye sormadıysa,

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

–Hiçbir yabancı geceyi sokakta geçirmezdi, Çünkü kapım her zaman yolculara açıktı–

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Kalabalıktan çok korktuğum, Boyların aşağılamasından yıldığım, Susup dışarı çıkmadığım için Suçumu bağrımda gizleyip Adem gibi isyanımı örttümse,

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

Kalabalıktan çok korktuğum, Boyların aşağılamasından yıldığım, Susup dışarı çıkmadığım için Suçumu bağrımda gizleyip Adem gibi isyanımı örttümse,

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

-“Keşke beni dinleyen biri olsa! İşte savunmamı imzalıyorum, Her Şeye Gücü Yeten bana yanıt versin! Hasmımın yazdığı tomar elimde olsa,

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Kuşkusuz onu omuzumda taşır, Taç gibi başıma koyardım.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Attığım her adımı ona bildirir, Kendisine bir önder gibi yaklaşırdım.–

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

“Toprağım bana feryat ediyorsa, Sabanın açtığı yarıklar bir ağızdan ağlıyorsa,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

Ürününü para ödemeden yedimse Ya da üzerinde oturanların kalbini kırdımsa,

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

Orada buğday yerine diken, Arpa yerine delice bitsin.” Eyüp’ün konuşması sona erdi.