Job 28

Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan.

Gümüş maden ocağından elde edilir, Altını arıtmak için de bir yer vardır.

Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.

Demir topraktan çıkarılır, Bakırsa taştan.

Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon.

İnsan karanlığa son verir, Koyu karanlığın, ölüm gölgesinin taşlarını Son sınırına kadar araştırır.

Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois.

Maden kuyusunu insanların oturduğu yerden uzakta açar, İnsan ayağının unuttuğu yerlerde, Herkesten uzak iplere sarılıp sallanır.

Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta.

Ekmek topraktan çıkar, Toprağın altı ise yanmış, altüst olmuştur.

Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on.

Kayalarından laciverttaşı çıkar, Yüzeyi altın tozunu andırır.

Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt.

Yırtıcı kuş yolu bilmez, Doğanın gözü onu görmemiştir.

Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä.

Güçlü hayvanlar oraya ayak basmamış, Aslan oradan geçmemiştir.

Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan.

Madenci elini çakmak taşına uzatır, Dağları kökünden altüst eder.

Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä.

Kayaların içinden tüneller açar, Gözleri değerli ne varsa görür.

Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat.

Irmakların kaynağını tıkar, Gizli olanı ışığa çıkarır.

Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia?

Ama bilgelik nerede bulunur? Aklın yeri neresi?

Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta.

İnsan onun değerini bilmez, Yaşayanlar diyarında ona rastlanmaz.

Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni.

Engin, “Bende değil” der, Deniz, “Yanımda değil.”

Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi.

Onun bedeli saf altınla ödenmez, Değeri gümüşle ölçülmez.

Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa.

Ona Ofir altınıyla, değerli oniksle, Laciverttaşıyla değer biçilmez.

Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin.

Ne altın ne cam onunla karşılaştırılabilir, Saf altın kaplara değişilmez.

Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä.

Yanında mercanla billurun sözü edilmez, Bilgeliğin değeri mücevherden üstündür.

Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen.

Kûş topazı onunla denk sayılmaz, Saf altınla ona değer biçilmez.

Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia?

Öyleyse bilgelik nereden geliyor? Aklın yeri neresi?

Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin.

O bütün canlıların gözünden uzaktır, Gökte uçan kuşlardan bile saklıdır.

Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa.

Yıkım’la Ölüm: “Kulaklarımız ancak fısıltısını duydu” der.

Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa.

Onun yolunu Tanrı anlar, Yerini bilen O’dur.

Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,

Çünkü O yeryüzünün uçlarına kadar bakar, Göklerin altındaki her şeyi görür.

Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa.

Rüzgara güç verdiği, Suları ölçtüğü,

Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä,

Yağmura kural koyduğu, Yıldırıma yol açtığı zaman,

Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,

Bilgeliği görüp değerini biçti, Onu onaylayıp araştırdı.

Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys.

[] İnsana, “İşte Rab korkusu, bilgelik budur” dedi, “Kötülükten kaçınmak akıllılıktır.”