Job 20

Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

Naamalı Sofar şöyle yanıtladı:

Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

“Sıkıntılı düşüncelerim beni yanıt vermeye zorluyor, Bu yüzden çok heyecanlıyım.

Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

Beni utandıran bir azar işitiyorum, Anlayışım yanıt vermemi gerektiriyor.

Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

“Bilmiyor musun eskiden beri, İnsan dünyaya geldiğinden beri,

Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

Kötünün zafer çığlığı kısadır, Tanrısızın sevinciyse bir anlıktır.

Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

Boyu göklere erişse, Başı bulutlara değse bile,

Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

Sonsuza dek yok olacak, kendi pisliği gibi; Onu görmüş olanlar, ‘Nerede o?’ diyecekler.

Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

Düş gibi uçacak, bir daha bulunamayacak, Gece görümü gibi yok olacak.

Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

Kendisini görmüş olan gözler bir daha onu görmeyecek, Yaşadığı yerde artık görünmeyecektir.

Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

Çocukları yoksulların lütfunu dileyecek, Malını kendi eliyle geri verecektir.

Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

Kemiklerini dolduran gençlik ateşi Kendisiyle birlikte toprakta yatacak.

Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

“Kötülük ağzında tatlı gözükse, Onu dilinin altına gizlese bile,

Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

Tutsa, bırakmasa, Damağının altına saklasa bile,

Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

Yediği yiyecek midesinde ekşiyecek, İçinde kobra zehirine dönüşecek.

Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

Yuttuğu servetleri kusacak, Tanrı onları midesinden çıkaracak.

Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

Kobra zehiri emecek, Engereğin zehir dişi onu öldürecek.

Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

Akarsuların, bal ve ayran akan derelerin Sefasını süremeyecek.

Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

Zahmetle kazandığını Yemeden geri verecek, Elde ettiği kazancın tadını çıkaramayacak.

Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

Çünkü yoksulları ezip yüzüstü bıraktı, Kendi yapmadığı evi zorla aldı.

Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

“Hırsı yüzünden rahat nedir bilmedi, Serveti onu kurtaramayacak.

Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

Yediğinden artakalan olmadı, Bu yüzden bolluğu uzun sürmeyecek.

Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

Varlık içinde yokluk çekecek, Sıkıntı tepesine binecek.

Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

Karnını tıka basa doyurduğunda, Tanrı kızgın öfkesini ondan çıkaracak, Üzerine gazap yağdıracak.

Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

Demir silahtan kaçacak olsa, Tunç ok onu delip geçecek.

Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

Çekilince ok sırtından, Parıldayan ucu ödünden çıkacak, Dehşet çökecek üzerine.

Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

Koyu karanlık onun hazinelerini gözlüyor. Körüklenmemiş ateş onu yiyip bitirecek, Çadırında artakalanı tüketecek.

Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

Suçunu gökler açığa çıkaracak, Yeryüzü ona karşı ayaklanacak.

Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

Varlığını seller, Azgın sular götürecek Tanrı’nın öfkelendiği gün.

Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.

Budur kötünün Tanrı’dan aldığı pay, Budur Tanrı’nın ona verdiği miras.”