Job 18

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

Şuahlı Bildat şöyle yanıtladı:

Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.

“Ne zaman bitecek bu sözler? Biraz anlayışlı olun da konuşalım.

Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?

Niçin hayvan yerine konuyoruz, Gözünüzde aptal sayılıyoruz?

Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?

Sen kendini öfkenle paralıyorsun, Senin uğruna dünyadan vaz mı geçilecek? Kayalar yerini mi değiştirecek?

Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.

“Evet, kötünün ışığı sönecek, Ateşinin alevi parlamayacak.

Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.

Çadırındaki ışık karanlığa dönecek, Yanındaki kandil sönecek.

Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.

Adımlarının gücü zayıflayacak, Kurduğu düzene kendi düşecek.

Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.

Ayakları onu ağa götürecek, Kendi ayağıyla tuzağa basacak.

Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.

Topuğu kapana girecek, Tuzak onu kapacak.

Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.

Toprağa gizlenmiş bir ilmek, Yoluna koyulmuş bir kapan bekliyor onu.

Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.

Dehşet saracak onu her yandan, Her adımında onu kovalayacak.

Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.

Gücünü kıtlık kemirecek, Tökezleyince, felaket yanında bitiverecek.

Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.

Derisini hastalık yiyecek, Kollarıyla bacaklarını ölüm yutacak.

Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.

Güvenli çadırından atılacak, Dehşet kralının önüne sürüklenecek.

Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.

Çadırında ateş oturacak, Yurdunun üzerine kükürt saçılacak.

Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.

Kökleri dipten kuruyacak, Dalları üstten solacak.

Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.

Ülkede anısı yok olacak, Adı dünyadan silinecek.

Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.

Işıktan karanlığa sürülecek, Dünyadan kovulacak.

Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.

Ne çocuğu ne torunu kalacak halkı arasında, Yaşadığı yerde kimsesi kalmayacak.

Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.

Batıdakiler onun yıkımına şaşacak, Doğudakiler dehşet içinde bakacak.

Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.

Evet, kötülerin yaşamı işte böyle son bulur, Tanrı’yı tanımayanların varacağı yer budur.”