Job 11

Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:

Naamalı Sofar şöyle yanıtladı:

Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?

“Bunca söz yanıtsız mı kalsın? Çok konuşan haklı mı sayılsın?

Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

Saçmalıkların karşısında sussun mu insanlar? Sen alay edince kimse seni utandırmasın mı?

Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

Tanrı’ya, ‘İnancım arıdır’ diyorsun, ‘Senin gözünde temizim.’

Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

Ama keşke Tanrı konuşsa, Sana karşı ağzını açsa da,

Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.

Bilgeliğin sırlarını bildirse! Çünkü bilgelik çok yönlüdür. Bil ki, Tanrı günahlarından bazılarını unuttu bile.

Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.

“Tanrı’nın derin sırlarını anlayabilir misin? Her Şeye Gücü Yeten’in sınırlarına ulaşabilir misin?

Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?

Onlar gökler kadar yüksektir, ne yapabilirsin? Ölüler diyarından derindir, nasıl anlayabilirsin?

Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.

Ölçüleri yeryüzünden uzun, Denizden geniştir.

Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?

“Gelip seni hapsetse, mahkemeye çağırsa, Kim O’na engel olabilir?

Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?

Çünkü O yalancıları tanır, Kötülüğü görür de dikkate almaz mı?

Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.

Ne zaman yaban eşeği insan doğurursa, Aptal da o zaman sağduyulu olur.

Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;

“O’na yüreğini adar, Ellerini açarsan,

Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:

İşlediğin günahı kendinden uzaklaştırır, Çadırında haksızlığa yer vermezsen,

Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.

Utanmadan başını kaldırır, Sağlam ve korkusuz olabilirsin.

Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.

Sıkıntılarını unutur, Akıp gitmiş sular gibi anarsın onları.

Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.

Yaşamın öğlen güneşinden daha parlak olur, Karanlık sabaha döner.

Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.

Güven duyarsın, çünkü umudun olur, Çevrene bakıp güvenlik içinde yatarsın.

Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.

Uzanırsın, korkutan olmaz, Birçokları senden lütuf diler.

Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.

Ama kötülerin gözlerinin feri sönecek, Kaçacak yer bulamayacaklar, Tek umutları son soluklarını vermek olacak.”