Ecclesiastes 10

Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

Ölü sinekler attarın ıtırını kokutur. Biraz aptallık da bilgeliği ve saygınlığı bastırır.

Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.

Bilgenin yüreği hep doğruya eğilimlidir, Akılsızın ise, hep yanlışa.

Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.

Yolda yürürken bile akılsızın aklı kıttır, Akılsız olduğunu herkese gösterir.

Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.

Yöneticinin öfkesi sana karşı alevlenirse, Yerinden ayrılma; Çünkü serinkanlılık büyük yanlışları bastırır.

On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:

Güneşin altında gördüğüm bir haksızlık var, Yöneticiden kaynaklanan bir yanlışı andırıyor:

tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.

Zenginler düşük makamlarda otururken, Aptallar yüksek makamlara atanıyor.

Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.

Köleleri at sırtında, Önderleri yerde köleler gibi yürürken gördüm.

Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.

[] Çukur kazan içine kendi düşer, Duvarda gedik açanı yılan sokar.

Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.

Taş çıkaran taştan incinir, Odun yaran tehlikeye girer.

Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.

Balta körse, ağzı bilenmemişse, Daha çok güç gerektirir; Ama bilgelik başarı doğurur.

Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.

Yılan büyü yapılmadan önce sokarsa, Büyücünün yararı olmaz.

Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.

Bilgenin ağzından çıkan sözler benimsenir, Oysa akılsız kendi ağzıyla yıkımına yol açar.

Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.

Sözünün başı aptallık, Sonu zırdeliliktir.

Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?

Akılsız konuştukça konuşur. Kimse ne olacağını bilmez. Kim ona kendisinden sonra ne olacağını bildirebilir?

Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.

Akılsızın emeği kendini öylesine yıpratır ki, Kente bile nasıl gideceğini bilemez.

Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!

Kralın bir çocuksa, Önderlerin sabah şölen veriyorsa, vay sana, ey ülke!

Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!

Kralın soyluysa, Önderlerin sarhoşluk için değil Güçlenmek için vaktinde yemek yiyorsa, ne mutlu sana, ey ülke!

Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.

Tembellikten dam çöker, Miskinlikten çatı akar.

Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.

Şölen eğlenmek için yapılır, Şarap yaşama sevinç katar, Paraysa her ihtiyacı karşılar.

Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.

İçinden bile krala sövme, Yatak odanda zengine lanet etme, Çünkü gökte uçan kuşlar haber taşır, Kanatlı varlıklar söylediğini aktarır.