Psalms 89

Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

En sång av esraiten Etan.

Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

 Jag vill sjunga om HERRENS      nådegärningar evinnerligen;  jag vill låta min mun förkunna din trofasthet,      från släkte till släkte.

Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

 Ja, jag säger: För evig tid      skall nåd byggas upp;  i himmelen, där befäster du      din trofasthet.

Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!

 »Jag har slutit ett förbund med min utvalde,  med ed har jag lovat min tjänare David:

Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

 'Jag skall befästa din säd för evig tid  och bygga din tron från släkte till släkte.'»  Sela.

Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

 Av himlarna prisas      dina under, o HERRE,  och i de heligas församling      din trofasthet.

Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

 Ty vilken i skyn      kan liknas vid HERREN,  vilken bland Guds söner      kan aktas lik HERREN?

Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

 Ja, Gud är mycket förskräcklig      i de heligas råd  och fruktansvärd utöver alla      som äro omkring honom.

Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

 HERRE, härskarornas Gud,      vem är dig lik?  Stark är HERREN;      och din trofasthet är runt omkring dig.

Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

 Du är den som råder      över havets uppror;  när dess böljor resa sig,      stillar du dem.

Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

 Du krossade Rahab,      så att han låg lik en slagen;  med din mäktiga arm      förströdde du dina fiender.

Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

 Din är himmelen,      din är ock jorden;  du har grundat jordens krets      med allt vad därpå är.

Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

 Norr och söder,      dem har du skapat;  Tabor och Hermon      jubla i ditt namn.

Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

 Du har en arm      med hjältekraft,  mäktig är din hand,      hög är din högra hand.

Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

 Rättfärdighet och rätt      äro din trons fäste,  nåd och sanning      stå inför ditt ansikte.

Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

 Saligt är det folk      som vet vad jubel är,  de som vandra, o HERRE,      i ditt ansiktes ljus.

Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

 I ditt namn fröjda de sig alltid,  och genom din rättfärdighet upphöjas de.

Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

 Ty du är deras starkhet och prydnad,  och genom din nåd upphöjer du vårt horn.

Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

 Ty han som är vår sköld tillhör HERREN,  vår konung tillhör Israels Helige.

Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

 På den tiden talade du i en syn      till dina fromma och sade:  »Jag har lagt hjälp i en hjältes hans,  jag har upphöjt en yngling ur folket.

Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

 Jag har funnit min tjänare David  och smort honom med min helig olja.

Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

 Min hand skall stadigt vara med honom,  och min arm skall styrka honom.

Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

 Ingen fiende skall oförtänkt komma över honom,  och ingen orättfärdig skall förtrycka honom;

Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

 nej, jag skall krossa hans ovänner framför honom,  och jag skall hemsöka dem som hata honom.

Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

 Min trofasthet och min nåd skola vara med honom,  och i mitt namn skall hans horn varda upphöjt.

Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

 Jag skall lägga havet under hans hand  och strömmarna under hans högra hand.

Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

 Han skall kalla mig så: 'Du min fader,  min Gud och min frälsnings klippa.'

Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

 Ja, jag skall göra honom till den förstfödde,  till den högste bland konungarna på jorden.

Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

 Jag skall bevara min nåd åt honom evinnerligen,  och mitt förbund med honom skall förbliva fast.

Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

 Jag skall låta hans säd bestå till evig tid,  och hans tron, så länge himmelen varar.

Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

 Om hans barn övergiva min lag  och icke vandra efter mina rätter,

Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

 om de bryta mot mina stadgar  och icke hålla mina bud,

Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

 då skall jag väl hemsöka deras överträdelse med ris  och deras missgärning med plågor,

En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

 men min nåd skall jag ej taga ifrån honom,  och jag skall icke svika i trofasthet.

Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

 Jag skall icke bryta mitt förbund,  och vad mina läppar hava talat skall jag ej förändra.

Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

 En gång har jag svurit det vid min helighet,  och mitt löfte till David skall jag icke bryta.

Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!

 Hans säd skall förbliva evinnerligen  och hans tron inför mig så länge som solen;

Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

 såsom månen skall den bestå evinnerligen.  Och trofast är vittnet i skyn.»  Sela.

Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

 Men nu har du förkastat och förskjutit din smorde  och handlat i vrede mot honom.

Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

 Du har upplöst förbundet med din tjänare,  du har oskärat hans krona      och kastat den ned till jorden.

Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

 Du har brutit ned alla hans murar,  du har gjort hans fästen till spillror.

Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

 Alla som gå vägen fram plundra honom,  han har blivit till smälek för sina grannar.

Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

 Du har upphöjt hans ovänners högra hand  och berett alla hans fiender glädje.

Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

 Ja, du har låtit hans svärdsegg vika tillbaka  och icke hållit honom uppe i striden.

Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!

 Du har gjort slut på hans glans  och slagit hans tron till jorden.

Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

 Du har förkortat hans ungdoms dagar,  du har höljt honom med skam.  Sela.

Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

 Huru länge, o HERRE,      skall du så alldeles fördölja dig?  Huru länge skall din vrede      brinna såsom eld?

Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!

 Tänk på huru kort      mitt liv varar,  och huru förgängliga du har skapat      alla människors barn.

Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

 Ty vilken är den man som får leva      och undgår att se döden?  Vem räddar din själ      från dödsrikets våld?  Sela.

Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

 Herre, var äro      din forna nådegärningar,  vad du lovade David med ed      i din trofasthet.

Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

 Tänk, Herre,      på dina tjänares smälek,  på vad jag måste fördraga      av alla de många folken;

Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!

 tänk på huru dina fiender      smäda, o HERRE,  huru de smäda      din smordes fotspår.               ---- [ (Psalms 89:53) Lovad vare HERREN evinnerligen! Amen, Amen.               Guds evighet och människans                      förgänglighet. ]