Psalms 81

Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

För sångmästaren, till Gittít; av Asaf.

Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

 Höjen glädjerop till Gud, vår starkhet,  höjen jubel till Jakobs Gud.

Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

 Stämmen upp lovsång och låten pukor ljuda,  ljuvliga harpor tillsammans med psaltare.

Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

 Stöten i basun vid nymånaden,  vid fullmånen, på vår högtidsdag.

Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

 Ty detta är en stadga för Israel,  en Jakobs Guds rätt.

Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

 Det bestämde han till ett vittnesbörd i Josef,  när han drog ut mot Egyptens land.  Jag hör ett tal som är mig nytt:

Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, Sela!

 »Jag lyfte bördan från hans skuldra,  hans händer blevo fria ifrån lastkorgen.

Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

 I nöden ropade du, och jag räddade dig;  jag svarade dig, höljd i tordön,  jag prövade dig vid Meribas vatten.  Sela.

Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

 Hör, mitt folk, och låt mig varna dig;  Israel, o att du ville höra mig!

Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

 Hos dig skall icke finnas någon annan gud,  och du skall ej tillbedja någon främmande gud.

Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

 Jag är HERREN, din Gud,  som har fört dig upp ur Egyptens land;  låt din mun vitt upp, så att jag får uppfylla den.

Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

 Men mitt folk ville ej höra min röst,  och Israel var mig icke till viljes.

Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

 Då lät jag dem gå i deras hjärtans hårdhet,  det fingo vandra efter sina egna rådslag.

Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

 O att mitt folk ville höra mig,  och att Israel ville vandra på mina vägar!

Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

 Då skulle jag snart kuva deras fiender  och vända min hand mot deras ovänner.

Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.

 De som hata HERREN skulle då visa honom underdånighet,  och hans folks tid skulle vara evinnerligen. [ (Psalms 81:17)  Och han skulle bespisa det med bästa vete;  ja, med honung ur klippan skulle jag mätta dig.» ]