Psalms 77

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

För sångmästaren, till Jedutun; av Asaf; en psalm.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

 Jag vill höja min röst till Gud och ropa;  jag vill höja min röst till Gud,      för att han må lyssna till mig.

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

 På min nöds dag söker jag Herren;  min hand är utsträckt om natten      och förtröttas icke;  min själ vill icke låta trösta sig.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

 Jag vill tänka på Gud och klaga;  jag vill utgjuta mitt bekymmer, ty min ande försmäktar.  Sela.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

 Mina ögonlock håller du öppna;  jag är full av oro och kan icke tala.

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

 Jag tänker på forntidens dagar,  på år som längesedan hava gått.

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

 Jag vill om natten komma ihåg mitt strängaspel;  i mitt hjärta vill jag utgjuta mitt bekymmer,  och min ande skall eftersinna.

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

 Skall då Herren förkasta evinnerligen  och ingen nåd mer bevisa?

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

 Är det då ute med hans godhet för beständigt,  har hans ord blivit till intet för alla tider?

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

 Har Gud förgätit att vara nådig  eller i vrede tillslutit sin barmhärtighet?  Sela.

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

 Jag svarar: Nej, detta är min plågas tid,  den Högstes högra hand är ej såsom förr.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

 Jag vill prisa HERRENS gärningar,  ja, jag vill tänka på dina fordomtima under;

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

 jag vill begrunda alla dina gärningar  och eftersinna dina verk.

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

 Gud, i helighet går din väg;  vem är en gud så stor som Gud?

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

 Du är Gud, en Gud som gör under;  du har uppenbarat din makt bland folken.

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

 Med väldig arm förlossade du ditt folk,  Jakobs och Josefs barn.  Sela.

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

 Vattnen sågo dig, och Gud,  vattnen sågo dig och våndades,  själva djupen darrade.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

 Molnen göto ut strömmar av vatten,  skyarna läto höra sin röst,  och dina pilar foro omkring.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

 Ditt dunder ljöd i stormvirveln,  ljungeldar lyste upp jordens krets,  jorden darrade och bävade.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

 Genom havet gick din väg,  din stig genom stora vatten,  och dina fotspår fann man icke. [ (Psalms 77:21)  Så förde du ditt folk såsom en hjord  genom Moses och Arons hand. ]