Psalms 61

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

För sångmästaren, till strängaspel; av David.

Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

 Hör, o Gud, mitt rop,  akta på min bön.

Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

 Från jordens ända      ropar jag till dig,      ty mitt hjärta försmäktar;  för mig upp på en klippa,      som är mig alltför hög.

Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, Sela!

 Ty du är min tillflykt,  ett starkt torn mot fienden.

Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

 Låt mig bo i din hydda evinnerligen;  under dina vingars beskärm tager jag min tillflykt.  Sela.

Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

 Ty du, o Gud,      hör mina löften,  åt dem som frukta ditt namn      giver du en arvedel.

Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

 Du förökar konungens dagar;  hans år skola vara från släkte till släkte.

Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

 Må han sitta på sin tron      inför Gud evinnerligen;  låt nåd och trofasthet      bevara honom. [ (Psalms 61:9)  Då skall jag lovsjunga      ditt namn till evig tid,  i det jag får infria mina löften      dag efter dag. ]