Psalms 60

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.

För sångmästaren, efter »Vittnesbördets lilja»; en sång, till att inläras; av David,

Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.

när han var i fejd med Aram-Naharaim och Aram-Soba, och Joab kom tillbaka och slog edoméerna i Saltdalen, tolv tusen man.

Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.

 Gud, du har förkastat och förskingrat oss,  du har varit vred; upprätta oss igen.

Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, Sela!

 Du har kommit jorden att bäva och rämna;  hela nu dess revor, ty den vacklar.

Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.

 Du har låtit ditt folk se hårda ting,  du har iskänkt åt oss rusande vin.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.

 Men åt dem som frukta dig gav du ett baner,  dit de kunde samla sig för att undfly bågen.  Sela.

Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.

 På det att dina vänner må varda räddade,  må du giva seger med din högra hand och bönhöra oss.

Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.

 Gud har talat i sin helgedom:  »Jag skall triumfera, jag skall utskifta Sikem  och skall avmäta Suckots dal.

Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?

 Mitt är Gilead, och mitt är Manasse,  Efraim är mitt huvuds värn,  Juda min härskarstav;

Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?

 Moab är mitt tvagningskärl,  på Edom kastar jag min sko;  höj jubelrop till min ära, du filistéernas land.»

Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.

 Vem skall föra mig till den fasta staden,  vem leder mig till Edom?

Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.

 Har icke du, o Gud, förkastat oss,  så att du ej drager ut med våra härar, o Gud? [ (Psalms 60:13)  Giv oss hjälp mot ovännen;  ty människors hjälp är fåfänglighet. ] [ (Psalms 60:14)  Med Gud kunna vi göra mäktiga ting;  han skall förtrampa våra ovänner. ]