Psalms 31

Davidin Psalmi edelläveisaajalle. Herra, sinuun minä uskallan, etten minä ikänä häpiään tulisi: vapahda minua sinun vanhurskautes kautta.

För sångmästaren; en psalm av David.

Kallista korvas minun puoleeni, auta minua äkisti: ole minulle vahva kallio ja linna minua auttamaan;

 Till dig, HERRE, tager jag min tillflykt;  låt mig aldrig komma på skam,      befria mig genom din rättfärdighet.

Sillä sinä olet minun kallioni ja minun linnani, ettäs siis sinun nimes tähden minua taluttaisit ja veisit;

 Böj ditt öra till mig,      rädda mig snarligen;  var mig en fast klippa,      en bort till min frälsning.

Ettäs minun kirvottaisit verkosta, jonka he minun eteeni virittivät; sillä sinä olet minun väkevyyteni.

 Ty du är mitt bergfäste och min bort,  och du skall, för ditt namns skull,      leda och föra mig.

Sinun käsiis annan minä henkeni, sinä olet minun lunastanut, Herra, sinä totinen Jumala.

 Du skall draga mig ur det nät      som de lade ut för mig;  ty du är mitt värn.

Minä vihaan niitä, jotka pitävät väärää oppia; mutta minä uskallan Herraan.

 I din hand befaller jag min ande;  du förlossar mig, HERRE,      du trofaste Gud.

Minä ihastun ja riemuitsen sinun hyvyytes tähden, ettäs katsot minun raadollisuuttani, ja tunnet minun sieluni tuskassa.

 Jag hatar dem som hålla sig      till fåfängliga avgudar,  men jag förtröstar på HERREN.

Ja et sinä sulje minua vihollisteni käsiin: sinä asetat minun avaraan paikkaan.

 Jag vill fröjda mig och vara glad över din nåd,  att du ser till mitt lidande,  att du låter dig vårda om min själ i nöden

Herra, ole minulle armollinen, sillä minä ahdistetaan; minun kasvoni ovat muuttuneet murheesta, niin myös minun sieluni ja vatsani.

 och icke överlämnar mig i fiendens hand,  utan ställer mina fötter på rymlig plats.

Sillä minun elämäni on kulutettu murheesta, ja minun vuoteni huokauksesta: minun voimani on rauvennut pahain tekoin kautta, ja minun luuni ovat muserretut.

 Var mig nådig, HERRE, ty jag är i nöd;  av sorg är mitt öga förmörkat,      ja, min själ såväl som min kropp.

Minä olen pilkaksi tullut kaikille vihamiehilleni ja kylällisilleni ylönpalttisesti, ja hämmästykseksi tuttavilleni: jotka minun ulkona näkevät, pakenevat minua.

 Ty mitt liv har försvunnit i bedrövelse      och mina år i suckan;  min kraft är bruten genom min missgärning,      och benen i min kropp äro maktlösa.

Minä olen sydämestä unhotettu niinkuin kuollut: minä olen niinkuin rikottu astia.

 För alla mina ovänners skull har jag blivit till smälek,  ja, till stor smälek för mina grannar      och till skräck för mina förtrogna;  de som se mig på gatan      fly undan för mig.

Sillä minä kuulen monen häväistyksen, että jokainen karttaa minua: he pitävät keskenänsä neuvoa minusta, ja tahtovat ottaa minun henkeni.

 Jag är bortglömd ur hjärtat, såsom vore jag död;  jag har blivit såsom ett sönderslaget kärl.

Mutta minä toivon sinuun, Herra, ja sanon: sinä olet minun Jumalani!

 Ty jag hör mig förtalas av många;      skräck från alla sidor!  De rådslå med varandra mot mig  och stämpla för att taga mitt liv.

Minun aikani ovat sinun käsissäs: pelasta minua vihollisteni kädestä ja niistä, jotka minua vainoovat.

 Men jag förtröstar på dig, HERRE;  jag säger: »Du är min Gud.»

Anna kasvos paistaa palvelias päälle: auta minua laupiutes kautta.

 Min tid står i dina händer; rädda mig      från mina fienders hand och mina förföljare.

Herra, älä minun anna häpiään tulla; sillä sinua minä avuksi huudan: jumalattomat tulkoon häpiään, vaijetkoon helvetissä.

 Låt ditt ansikte lysa över din tjänare;      fräls mig genom din nåd.

Tulkoon mykäksi väärät suut, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan kovasti ylpeydestä ja ylönkatseesta.

 HERRE, låt mig icke komma på skam, ty jag åkallar dig;  låt de ogudaktiga komma på skam      och varda tystade i dödsriket.

Kuinka suuri on sinun hyvyytes, jonka panit tallelle niille, jotka sinua pelkäävät! ja jonka niille osoitat, jotka sinuun uskaltavat, ihmisten lasten edessä!

 Må lögnaktiga läppar förstummas,  de som tala vad fräckt är mot den rättfärdige,      med högmod och förakt.

Sinä kätket heitä tykönäs salaisesti jokaisen haastosta: sinä peität heitä majassas riiteleväisistä kielistä.

 Huru stor är icke din godhet,      den du förvarar åt dem som frukta dig,  och den du bevisar inför människors barn      mot dem som taga sin tillflykt till dig!

Herra olkoon kiitetty, että hän on minulle osoittanut ihmeellisen hyvyyden, vahvassa kaupungissa.

 Du beskärmar dem i ditt ansiktes beskärm      mot människors sammangaddning;  du döljer dem i din hydda      mot tungors angrepp.

Sillä minä sanoin pikaisuudessani: minä olen sinun silmäis edestä sysätty pois: kuitenkin kuulit sinä rukoukseni äänen, koska minä sinun tykös huusin.

 Lovad vare HERREN,  ty han har bevisat mig sin underbara nåd      genom att beskära mig en fast stad!

Rakastakaat Herraa, kaikki hänen pyhänsä; Herra varjelee uskollisia ja runsaasti kostaa niille, jotka ylpeyttä harjoittelevat.

 Ty väl sade jag i min ångest:  »Jag är bortdriven från dina ögon.»  Likväl hörde du mina böners ljud,      när jag ropade till dig.

Olkaat hyvässä turvassa, ja hän vahvistaa teidän sydämenne, kaikki jotka Herraa odotatte.

 Älsken HERREN, alla I hans fromme.  HERREN bevarar de trogna,  men han vedergäller i fullt mått      den som över högmod. [ (Psalms 31:25)  Varen frimodiga och oförfärade i edra hjärtan,  alla I som sätten edert hopp till HERREN. ]