Psalms 22

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

För sångmästaren, efter »Morgonrodnadens hind»; en psalm av David.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

 Min Gud, min Gud,      varför har du övergivit mig?  Jag brister ut och klagar,      men min frälsning är fjärran.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

 Men Gud, jag ropar om dagen,      men du svarar icke,  så ock om natten,      men jag får ingen ro.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

 Och dock är du den Helige,  den som tronar på Israels lovsånger.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

 På dig förtröstade våra fäder;  de förtröstade, och du räddade dem.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

 Till dig ropade de och blevo hulpna;  på dig förtröstade de och kommo icke på skam.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

 Men jag är en mask,      och icke en människa,  till smälek bland män,      föraktad av folket.

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

 Alla som se mig      bespotta mig;  de ia upp munnen,      de skaka huvudet:

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

 »Befall dig åt HERREN!      Han befrie honom,  han rädde honom,      ty han har ju behag till honom.»

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

 Ja, det var du som hämtade mig ut ur moderlivet  och lät mig vila trygg vid min moders bröst.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

 På dig är jag kastad allt ifrån modersskötet;  du är min Gud allt ifrån min moders liv.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

 Var icke långt ifrån mig,      ty nöd är nära,      och det finnes ingen hjälpare.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

 Tjurar i mängd omgiva mig,  Basans oxar omringa mig.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

 Såsom glupande och rytande lejon  iar man upp gapet mot mig.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

 Jag är lik vatten som utgjutes,  alla mina leder hava skilts åt;  mitt hjärta är såsom vax,  det smälter i mitt liv.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

 Min kraft är förtorkad och lik en lerskärva,  min tunga låder vid min gom,  och du lägger mig i dödens stoft.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

 Ty hundar omgiva mig;  de ondas hop har kringränt mig,  mina händer och fötter hava de genomborrat.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

 Jag kan räkna alla mina ben;  de skåda därpå, de se med lust på mig.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

 De dela mina kläder mellan sig  och kasta lott om min klädnad.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

 Men du, HERRE, var icke fjärran;  du min starkhet, skynda till min hjälp.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

 Rädda min själ från svärdet,  mitt liv ur hundarnas våld.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

 Fräls mig från lejonets gap.  Ja, du bönhör mig och räddar mig undan vildoxarnas horn.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

 Då skall jag förkunna ditt namn för mina bröder,  mitt i församlingen skall jag prisa dig:

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

 I som frukten HERREN, loven honom;  ären honom, alla Jakobs barn,  och bäven för honom, alla Israels barn.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

 Ty han föraktade icke den betrycktes elände  och höll det icke för en styggelse;  han fördolde icke sitt ansikte för honom,  och när han ropade, lyssnade han till honom.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

 Genom dig skall min lovsång ljuda      i den stora församlingen;  mina löften får jag infria      inför dem som frukta honom.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

 De ödmjuka skola äta och bliva mätta,  de som söka HERREN skola få lova honom;  ja, edra hjärtan skola leva evinnerligen.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

 Alla jordens ändar skola betänka det      och omvända sig till HERREN.  Hedningarnas alla släkter      skola tillbedja inför dig.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

 Ty riket är HERRENS,      och han råder över hedningarna.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

 Ja, alla mäktiga på jorden      skola äta och tillbedja;  inför honom skola knäböja      alla de som måste fara ned i graven,  de som icke kunna behålla      sin själv vid liv.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

 Kommande ättled skola tjäna honom;  man skall förtälja om Herren för ett annat släkte. [ (Psalms 22:32)  Man skall träda upp och förkunna hans rättfärdighet,  ja, bland folk som skola födas att han har gjort det. ]