Psalms 18

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

För sångmästaren; av HERRENS tjänare David, som talade till HERREN denna sångs ord, när HERREN hade räddat honom från alla hans fienders hand och ur Sauls våld.

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

Han sade:  Hjärtligen kär har jag dig, HERRE, min starkhet,

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

 HERRE, mitt bergfäste, min borg och min räddare,  min Gud, min klippa, till vilken jag tager min tillflykt,  min sköld och min frälsnings horn, mitt värn.

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

 HERREN, den högtlovade, åkallar jag,  och från mina fiender bliver jag frälst.

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

 Dödens band omvärvde mig,  och fördärvets strömmar förskräckte mig.

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

 Dödsrikets band omslöto mig,  dödens snaror föllo över mig.

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

 Men jag åkallade HERREN i min nöd  och ropade till min Gud.  Han hörde från sin himmelska boning min röst,  och mitt rop inför honom kom till hans öron.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

 Då skalv jorden och bävade,  och bergens grundvalar darrade;  de skakades, ty hans vrede var upptänd.

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

 Rök steg upp från hans näsa  och förtärande eld från hans mun;  eldsglöd ljungade från honom.

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

 Och han sänkte himmelen och for ned,  och töcken var under hans fötter.

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

 Han for på keruben och flög,  han svävade på vindens vingar.

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

 Han gjorde mörker till sitt täckelse,  till en hydda som omslöt honom;  mörka vatten, tjocka moln.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

 Av glansen framför honom veko molnen undan;  hagel föll, och eldsglöd for ned.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

 Och HERREN dundrade i himmelen,  den Högste lät höra sin röst;  hagel föll, och eldsglöd for ned.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

 Han sköt sina pilar och förskingrade dem,  ljungeldar i mängd och förvirrade dem.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

 Vattnens bäddar kommo i dagen,  och jordens grundvalar blottades,  för din näpst, o HERRE,  för din vredes stormvind.

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

 Han räckte ut sin hand från höjden och fattade mig,  han drog mig upp ur de stora vattnen.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

 Han räddade mig från min starke fiende  och från mina ovänner, ty de voro mig övermäktiga.

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

 De överföllo mig på min olyckas dag,  men HERREN blev mitt stöd.

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

 Han förde mig ut på rymlig plats;  han räddade mig, ty han hade behag till mig.

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

 HERREN lönar mig efter min rättfärdighet;  efter mina händers renhet vedergäller han mig.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

 Ty jag höll mig på HERRENS vägar  och avföll icke från min Gud i ogudaktighet;

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

 nej, alla hans rätter hade jag för ögonen,  och hans stadgar lät jag icke vika ifrån mig.

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

 Så var jag ostrafflig inför honom  och tog mig till vara för missgärning.

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

 Därför vedergällde mig HERREN efter min rättfärdighet,  efter mina händers renhet inför hans ögon.

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

 Mot den fromme bevisar du dig from,  mot en ostrafflig man bevisar du dig ostrafflig.

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

 Mot den rene bevisar du dig ren,  men mot den vrånge bevisar du dig avog.

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

 Ty du frälsar ett betryckt folk,  men stolta ögon ödmjukar du.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

 Ja, du låter min lampa brinna klart;  HERREN, min Gud, gör mitt mörker ljuset.

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

 Ja, med dig kan jag nedslå härskaror,  och med min Gud stormar jag murar.

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

 Guds väg är ostrafflig;  HERRENS tal är luttrat.  En sköld är han för alla      som taga sin tillflykt till honom.

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

 Ty vem är Gud förutom HERREN,  och vem är en klippa utom vår Gud?

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

 Gud, du som omgjordade mig med kraft  och lät min väg vara lyckosam,

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

 du som gjorde mina fötter såsom hindens  och ställde mig på mina höjder,

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

 du som lärde mina händer att strida  och mina armar att spänna kopparbågen!

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

 Du gav mig din frälsnings sköld,  och din högra hand stödde mig,      och ditt saktmod gjorde mig stor;

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

 du skaffade rum för mina steg, där jag gick,  och mina fötter vacklade icke.

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

 Jag förföljde mina fiender och hann upp dem;  jag vände icke tillbaka, förrän jag hade gjort ände på dem.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

 Jag slog dem, så att de icke mer kunde resa sig;  de föllo under mina fötter.

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

 Du omgjordade mig med kraft till striden,  du böjde mina motståndare under mig.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

 Mina fiender drev du på flykten för mig,  och dem som hatade mig förgjorde jag.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

 De ropade, men det fanns ingen som frälste;  till HERREN, men han svarade dem icke.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

 Och jag stötte dem sönder till stoft för vinden,  jag kastade ut dem såsom orenlighet på gatan.

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

 Du räddade mig ur folkets strider,  du satte mig till ett huvud över hedningar;  folkslag som jag ej kände blevo mina tjänare.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

 Vid blotta ryktet hörsammade de mig;  främlingar visade mig underdånighet.

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

 Ja, främlingarnas mod vissnade bort;  med bävan övergåvo de sina borgar.

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

 HERREN lever!  Lovad vare min klippa,  och upphöjd vare min frälsnings Gud!

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

 Gud, som har givit mig hämnd  och tvingat folken under mig;

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

 du som har befriat mig från mina fiender  och upphöjt mig över mina motståndare,  räddat mig från våldets man!

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.

 Fördenskull vill jag tacka dig      bland hedningarna, HERRE,  och lovsjunga ditt namn. [ (Psalms 18:51)  Ty du giver din konung stor seger  och gör nåd mot din smorde,  mot David och hans säd till evig tid. ]