Psalms 17

Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

En bön av David.  Hör, o HERRE, en rättfärdig sak,  akta på mitt rop,      lyssna till min bön;  den kommer icke ifrån falska läppar.

Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

 Av dig må jag få min rätt;  dina ögon må skåda vad rättvist är.

Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

 Du prövar mitt hjärta,      du utrannsakar mig, men du finner intet;  ingen ond tanke går ut ur min mun.

Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

 Efter dina läppars ord,      och vad människor än må göra,  tager jag mig till vara      för våldsverkares stigar.

Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

 Mina steg hålla sig stadigt      på dina vägar,  mina fötter vackla icke.

Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

 Så åkallar jag nu dig,      ty du, Gud, skall svara mig;  böj ditt öra till mig,      hör mitt tal.

Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

 Bevisa din underbara nåd,      du som frälsar undan motståndarna      dem som taga sin tillflykt till din högra hand.

Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

 Bevara mig såsom en ögonsten,  beskärma mig under dina vingars skugga

Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

 för de ogudaktiga,      som vilja fördärva mig,  för mina dödsfiender,      som omringa mig.

Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

 Sitt hjärta förstocka de;  med sin mun tala de stora ord.

Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

 Nu äro de omkring mig, var vi gå,  deras ögon speja efter      huru de skola böja mig till jorden.

Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

 Ja, denne är lik ett lejon      som längtar efter rov,  lik ett ungt lejon      som ligger i försåt.

Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

 Stå upp, HERRE;      träd emot honom, slå honom ned,  rädda med ditt svärd      min själ från den ogudaktige,

Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

 ja, med din hand, från människorna, HERRE,  från denna världens människor,      som hava sin del i detta livet,  och vilkas buk du fyller med dina håvor,      som hava söner i mängd  och lämna sitt överflöd åt sina barn.

Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.

 Men jag skall skåda      ditt ansikte i rättfärdighet;  när jag uppvaknar,      vill jag mätta mig av din åsyn.