Psalms 149

Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän.

 Halleluja!  Sjungen till HERRENS ära en ny sång,  hans lov i de frommas församling.

Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa.

 Israel glädje sig över sin skapare,  Sions barn fröjde sig över sin konung.

Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman.

 Må de lova hans namn under dans,  till puka och harpa må de lovsjunga honom.

Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella.

 Ty HERREN har behag till sitt folk,  han smyckar de ödmjuka med frälsning.

Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa.

 De fromma fröjde sig och give honom ära,  de juble på sina läger.

Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat heidän käsissänsä,

 Guds lov skall vara i deras mun  och ett tveeggat svärd i deras hand,

Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja,

 för att utkräva hämnd på hedningarna  och hemsöka folken med tuktan,

Heidän kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin,

 för att binda deras konungar med kedjor  och deras ädlingar med järnbojor,

Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja!

 för att utföra på dem den dom som är skriven.  En härlighet bliver det för alla hans fromma.  Halleluja!