Psalms 139

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

För sångmästaren; av David; en psalm.  HERRE, du utrannsakar mig och känner mig.

Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

 Evad jag sitter eller uppstår, vet du det;  du förstår mina tankar fjärran ifrån.

Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

 Evad jag går eller ligger, utforskar du det,  och med alla mina vägar är du förtrogen.

Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

 Ty förrän ett ord är på min tunga,  se, så känner du, HERRE, det till fullo.

Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

 Du omsluter mig på alla sidor  och håller mig i din hand.

Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

 En sådan kunskap är mig alltför underbar;  den är mig för hög, jag kan icke begripa den.

Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

 Vart skall jag gå för din Ande,  och vart skall jag fly för ditt ansikte?

Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

 Fore jag upp till himmelen, så är du där,  och bäddade jag åt mig i dödsriket, se, så är du ock där.

Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

 Toge jag morgonrodnadens vingar,  gjorde jag mig en boning ytterst i havet,

Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

 så skulle också där din hand leda mig  och din högra hand fatta mig.

Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

 Och om jag sade: »Mörker må betäcka mig  och ljuset bliva natt omkring mig»,

Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

 så skulle själva mörkret icke vara mörkt för dig,  natten skulle lysa såsom dagen:  ja, mörkret skulle vara såsom ljuset.

Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

 Ty du har skapat mina njurar,  du sammanvävde mig i min moders liv.

Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

 Jag tackar dig för att jag är danad så övermåttan underbart;  ja, underbara äro dina verk,  min själ vet det väl.

Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

 Benen i min kropp voro icke förborgade för dig,  när jag bereddes i det fördolda,  när jag bildades i jordens djup.

Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

 Dina ögon sågo mig, när jag ännu knappast var formad;  alla mina dagar blevo uppskrivna i din bok,  de voro bestämda, förrän någon av dem hade kommit.

Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

 Huru outgrundliga äro icke för mig dina tankar, o Gud,  huru stor är icke deras mångfald!

Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

 Skulle jag räkna dem, så vore de flera än sanden;  när jag uppvaknade, vore jag ännu hos dig.

Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

 Gud, o att du ville dräpa de ogudaktiga!  Ja, måtte de blodgiriga vika bort ifrån mig,

Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

 de som tala om dig med ränker i sinnet,  de som hava bragt dina städer i fördärv!

Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

 Skulle jag icke hata dem som hata dig, HERRE?  Skulle jag icke känna leda vid dem som stå dig emot?

Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

 Jag hatar dem med starkaste hat;  ja, mina fiender hava de blivit.

Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

 Utrannsaka mig, Gud, och känn mitt hjärta;  pröva mig och känn mina tankar,

Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

 och se till, om jag är stadd på en olycksväg,  och led mig på den eviga vägen.