Psalms 129

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

En vallfartssång.  Mycken nöd hava de vållat mig allt ifrån min ungdom      -- så säge Israel --

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

 mycken nöd hava de vållat mig allt ifrån min ungdom,      dock blevo de mig ej övermäktiga.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

 På min rygg hava plöjare plöjt      och dragit upp långa fåror.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

 Men HERREN är rättfärdig och har huggit av      de ogudaktigas band.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

 De skola komma på skam och vika tillbaka,      så många som hata Sion.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

 De skola bliva lika gräs på taken,  som vissnar, förrän det har vuxit upp;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

 ingen skördeman fyller därmed sin hand,      ingen kärvbindare sin famn,

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

 och de som gå där fram kunna icke säga:  »HERRENS välsignelse vare över eder!  Vi välsigna eder      i HERRENS namn.»