Psalms 122

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

En vallfartssång; av David.  Jag gladdes, när man sade till mig:  »Vi skola gå till HERRENS hus.»

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

 Våra fötter fingo träda in  i dina portar, Jerusalem,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

 Jerusalem, du nyuppbyggda stad,  där hus sluter sig väl till hus,

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

 dit stammarna draga upp,      HERRENS stammar,      efter lagen för Israel,  till att prisa HERRENS namn.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

 Ty där äro ställda      domarstolar,  stolar för Davids hus.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

 Önsken Jerusalem frid;  ja, dem gånge väl, som älska dig.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

 Frid vare inom dina murar,  välgång i dina palats!

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

 För mina bröders och vänners skull  vill jag tillsäga dig frid.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

 För HERRENS, vår Guds, hus' skull  vill jag söka din välfärd.