Psalms 108

Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

En sång, en psalm av David.

Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

 Mitt hjärta är frimodigt, o Gud,  jag vill sjunga och lova; ja, så vill min ära.

Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

 Vakna upp, psaltare och harpa;      jag vill väcka morgonrodnaden.

Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

 Jag vill tacka dig bland folken, HERREN,      och lovsjunga dig bland folkslagen.

Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

 Ty din nåd är stor ända uppöver himmelen,      och din trofasthet allt upp till skyarna.

Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

 Upphöjd vare du, Gud, över himmelen,      och över hela jorden sträcke sig din ära.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

 På det att dina vänner må varda räddade,  må du giva seger med din högra hand och bönhöra mig.

Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

 Gud har talat i sin helgedom:  »Jag skall triumfera, jag skall utskifta Sikem  och skall avmäta Suckots dal.

Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

 Mitt är Gilead, mitt är Manasse,  Efraim är mitt huvuds värn,

Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

 Juda min härskarstav;  Moab är mitt tvagningskärl,  på Edom kastar jag min sko;  över filistéernas land höjer jag jubelrop.»

Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

 Vem skall föra mig till den fasta staden,  vem leder mig till Edom?

Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

 Har icke du, o Gud, förkastat oss,  så att du ej drager ut med våra härar, o Gud?

Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.

 Giv oss hjälp mot ovännen;  ty människors hjälp är fåfänglighet. [ (Psalms 108:14)  Med Gud kunna vi göra mäktiga ting;  han skall förtrampa våra ovänner. ]