Psalms 107

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

 Tacken HERREN, ty han är god,  ty hans nåd varar evinnerligen.

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

 Så säge HERRENS förlossade,  de som han har förlossat ur nöden,

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

 de som han har församlat ifrån länderna,  från öster och från väster,  från norr och från havssidan.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

 De irrade omkring i öknen på öde stigar,  de funno ingen stad där de kunde bo;

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

 de hungrade och törstade,  deras själ försmäktade i dem.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

 Men de ropade till HERREN i sin nöd,  och han räddade dem ur deras trångmål.

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

 Och han ledde dem på en rätt väg,  så att de kommo till en stad där de kunde bo.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

 De må tacka HERREN för hans nåd  och för hans under med människors barn,

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

 att han mättade den försmäktande själen  och uppfyllde den hungrande själen med sitt goda.

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

 De sutto i mörker och dödsskugga,  fångna i elände och järnbojor,

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

 därför att de hade varit gensträviga mot Guds ord  och hade föraktat den Högstes råd.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

 Han kuvade deras hjärtan med olycka;  de kommo på fall och hade ingen hjälpare.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

 Men de ropade till HERREN i sin nöd,  och han frälste dem ur deras trångmål;

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

 han förde dem ut ur mörkret och dödsskuggan,  och deras bojor slet han sönder.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

 De må tacka HERREN för hans nåd  och för hans under med människors barn,

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

 att han krossade kopparportarna  och bröt sönder järnbommarna.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

 De voro oförnuftiga, ty de vandrade i överträdelse,  och blevo nu plågade för sina missgärningars skull;

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

 deras själ vämjdes vid all mat,  och de voro nära dödens portar.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

 Men de ropade till HERREN i sin nöd,  och han frälste dem ur deras trångmål.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

 Han sände sitt ord och botade dem  och räddade dem från graven.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

 De må tacka HERREN för hans nåd  och för hans under med människors barn;

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

 de må offra lovets offer  och förtälja hans verk med jubel.

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

 De foro på havet med skepp  och drevo sin handel på stora vatten;

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

 där fingo de se HERRENS gärningar  och hans under på havsdjupet.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

 Med sitt ord uppväckte han stormvinden,  så att den hävde upp dess böljor.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

 De foro upp mot himmelen, ned i djupen;  deras själ upplöstes av ångest.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

 De raglade och stapplade såsom druckna,  och all deras vishet blev till intet.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

 Men de ropade till HERREN i sin nöd,  och han förde dem ut ur deras trångmål.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

 Han förbytte stormen i lugn,  så att böljorna omkring dem tystnade.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

 Och de blevo glada att det vart stilla,  och han förde dem till den hamn dit de ville.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

 De må tacka HERREN för hans nåd  och för hans under med människors barn;

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

 de må upphöja honom i folkets församling  och lova honom där de äldste sitta.

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

 Han gjorde strömmar till öken,  källsprång till torr mark,

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

 bördigt land till salthed,  för dess inbyggares ondskas skull.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

 Han gjorde öknen till en vattenrik sjö  och torrt land till källsprång.

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

 Och han lät de hungrande bo där,  och de byggde en stad där de kunde bo.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

 De besådde åkrar och planterade vingårdar,  som gåvo dem sin frukt i avkastning.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

 Han välsignade dem, och de förökades storligen,  och deras boskapshjordar lät han icke förminskas.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

 Väl blevo de sedan ringa och nedböjda,  i det olycka och bedrövelse tryckte dem,

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

 men han som utgjuter förakt över furstar  och låter dem irra omkring i väglösa ödemarker,

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

 han upphöjde då den fattige ur eländet  och lät släkterna växa till såsom fårhjordar.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

 De redliga se det och glädja sig,  och all orättfärdighet måste tillsluta sin mun.

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

 Den som är vis, han akte härpå  och besinne HERRENS nådegärningar.