Psalms 106

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

 Halleluja!  Tacken HERREN, ty han är god,  ty hans nåd varar evinnerligen.

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

 Vem kan uttala HERRENS väldiga gärningar  och förkunna allt hans lov?

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

 Saliga äro de som akta på vad rätt är,  de som alltid öva rättfärdighet.

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

 Tänk på mig, HERRE, efter din nåd mot ditt folk,  besök mig med din frälsning,

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

 så att jag med lust får se dina utvaldas lycka,  glädja mig med ditt folks glädje,  berömma mig med din arvedel.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

 Vi hava syndat likasom våra fäder,  vi hava gjort illa, vi hava varit ogudaktiga.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

 Våra fäder i Egypten aktade icke på dina under;  de tänkte icke på dina många nådegärningar,  utan voro gensträviga vid havet, invid Röda havet.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

 Men han frälste dem för sitt namns skull,  för att göra sin makt kunnig.

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

 Han näpste Röda havet, så att det blev torrt,  och förde dem genom djupen såsom genom en öken.

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

 Han frälste dem från deras motståndares hand  och förlossade dem ifrån fiendens hand.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

 Vattnet övertäckte deras ovänner;  icke en enda av dem blev kvar.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

 Då trodde de på hans ord,  då sjöngo de hans lov.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

 Men snart glömde de hans gärningar,  de förbidade icke hans råd.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

 De grepos av lystnad i öknen  och frestade Gud i ödemarken.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

 Då gav han dem vad de begärde,  men sände tärande sjukdom över dem.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

 Och de upptändes av avund mot Mose i lägret,  mot Aron, HERRENS helige.

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

 Men jorden öppnade sig och uppslukade Datan  och övertäckte Abirams hop.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

 Och eld begynte brinna i deras hop,  en låga brände upp de ogudaktiga.

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

 De gjorde en kalv vid Horeb  och tillbådo ett gjutet beläte;

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

 sin ära bytte de bort  mot bilden av en oxe, som äter gräs.

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

 De glömde Gud, sin frälsare,  som hade gjort så stora ting i Egypten,

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

 så underbara verk i Hams land,  så fruktansvärda gärningar vid Röda havet.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

 Då hotade han att förgöra dem;  men Mose, den man som han hade utvalt,  trädde fram såsom medlare inför honom  till att avvända hans vrede, så att den icke skulle fördärva.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

 De föraktade det ljuvliga landet  och trodde icke på hans ord.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

 De knorrade i sina tält  och lyssnade icke till HERRENS röst.

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

 Då lyfte han upp sin hand mot dem  och svor att slå ned dem i öknen,

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

 att slå ned deras barn ibland hedningarna  och förströ dem i länderna.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

 Och de slöto sig till Baal-Peor  och åto det som var offrat åt döda.

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

 De förtörnade Gud med sina gärningar,  och en hemsökelse bröt in över dem.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

 Men Pinehas trädde fram och skipade rätt,  och så upphörde hemsökelsen;

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

 det vart honom räknat till rättfärdighet  från släkte till släkte, för evig tid.

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

 De förtörnade honom ock vid Meribas vatten,  och det gick Mose illa för deras skull.

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

 Ty de voro gensträviga mot hans Ande,  och han talade obetänksamt med sina läppar.

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

 De förgjorde icke de folk  om vilka HERREN hade givit dem befallning,

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

 utan beblandade sig med hedningarna  och lärde sig deras gärningar.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

 De tjänade deras avgudar,  och dessa blevo dem till en snara.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

 Och de offrade sina söner och döttrar  till offer åt onda andar.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

 Ja, de utgöto oskyldigt blod,  sina söners och döttrars blod  och offrade dessa åt Kanaans avgudar;  och landet vart ohelgat genom blodskulder.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

 Så blevo de orena genom sina gärningar  och betedde sig trolöst i sina verk.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

 Då upptändes HERRENS vrede mot hans folk,  och hans arvedel blev honom en styggelse.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

 Och han gav dem i hedningars hand,  så att de som hatade dem fingo råda över dem.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

 Deras fiender trängde dem,  och de blevo kuvade under deras hand.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

 Många gånger räddade han dem,  men de voro gensträviga i sin egenvilja  och förgingos så genom sin missgärning.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

 Men han såg till dem i deras nöd,  när han hörde deras rop.

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

 Och han tänkte, dem till fromma, på sitt förbund  och ömkade sig efter sin stora nåd.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

 Och han lät dem finna barmhärtighet  inför alla dem som hade fört dem i fångenskap.

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

 Fräls oss, HERRE, vår Gud,  och församla oss från hedningarna,  så att vi få prisa ditt heliga namn  och berömma oss av ditt lov.               ----

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Lovad vare HERREN, Israels Gud, från evighet till evighet! Och allt folket säge: »Amen, Halleluja!»            Israels förlossades tacksamhet mot                         HERREN.