Proverbs 9

Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,

 Visheten har byggt sig ett hus,  hon har huggit ut sitt sjutal av pelare.

Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,

 Hon har slaktat sin boskap, blandat sitt vin,  hon har jämväl dukat sitt bord

Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:

 Sina tjänarinnor har hon utsänt och låter ropa ut sin bjudning  uppe på stadens översta höjder:

Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:

 »Den som är fåkunnig, han komme hit.»  Ja, till den oförståndige säger hon så:

Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.

 »Kommen och äten av mitt bröd,  och dricken av vinet som jag har blandat.

Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.

 Övergiven eder fåkunnighet, så att I fån leva,  och gån fram på förståndets väg.

Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.

 (Den som varnar en bespottare, han får skam igen,  och den som tillrättavisar en ogudaktig får smälek därav.Matt. 7,6.

Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.

 Tillrättavisa icke bespottaren, på det att han icke må hata dig;  tillrättavisa den som är vis, så skall han älska dig.Ords. 23,9. 28,23.

Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.

 Giv åt den vise, så bliver han ännu visare;  undervisa den rättfärdige, så lär han än mer.Matt. 13,12.

Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.

 HERRENS fruktan är vishetens begynnelse,  och att känna den Helige är förstånd.)Job 28,28. Ps. 111,10. Ords. 1,7. Syr. 1,14.

Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.

 Ty genom mig skola dina dagar bliva många  och levnadsår givas dig i förökat mått.Ords. 3,16. 4,10. 8,35.

Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.

 Är du vis, så är din vishet dig själv till gagn,  och är du en bespottare, så umgäller du det själv allena.»

Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,

 En dåraktig, yster kvinna  är fåkunnigheten, och intet förstå hon.

Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,

 Hon har satt sig vid ingången till sitt hus,  på sin stol, högt uppe i staden,

Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:

 för att ropa ut sin bjudning till dem som färdas på vägen,  dem som där vandra sin stig rätt fram:

Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:

 »Den som är fåkunnig, han komme hit.»  Ja, till den oförståndige säger hon så:

Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;

 »Stulet vatten är sött,  bröd i lönndom smakar ljuvligt.»Ords. 5,16. 20,17.

Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.

 han vet icke att det bär till skuggornas boning,  hennes gäster hamna i dödsrikets djup.Ords. 2,18. 7,27.               ----