Proverbs 26

Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.

 Såsom snö icke hör till sommaren och regn icke till skördetiden,  så höves det ej heller att dåren får ära.Ords. 17,16. 19,10.

Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.

 Såsom sparven far sin kos, och såsom svalan flyger bort,  så far en oförtjänt förbannelse förbi.

Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.

 Piskan för hästen, betslet för åsnan  och riset för dårarnas rygg!Ps. 32,9. Ords. 1O,13.

Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.

 Svara icke dåren efter hans oförnuft,  så att du icke själv bliver honom lik.

Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.

 Svara dåren efter hans oförnuft,  för att han icke må tycka sig vara vis.

Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.

 Den som sänder bud med en dåre,  han hugger själv av sig fötterna, och får olycka till dryck.Ords. 25,13.

Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.

 Lika den lames ben, som hänga kraftlösa ned,  äro ordspråk i dårars mun.

Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.

 Såsom att binda slungstenen fast vid slungan,  så är det att giva ära åt en dåre.

Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.

 Såsom när en törntagg kommer i en drucken mans hand,  så är det med ordspråk i dårars mun.

Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.

 En mästare gör själv allt,  men dåren lejer, och lejer vem som kommer.

Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.

 Lik en hund som vänder åter till i sina spyor  dåre som på nytt begynner sitt oförnuft.2 Petr. 2,22.

Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.

 Ser du en man som tycker sig själv vara vis,  det är mer hopp om en dåre än om honom.Ords. 3,7. 29,20.

Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.

 Den late säger: »Ett vilddjur är på vägen,  ja, ett lejon är på gatorna.Ords. 22,13.

Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.

 Dörren vänder sig på sitt gångjärn,  och den late vänder sig i sin säng.

Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.

 Den late sticker sin hand i fatet,  men finner det mödosamt att föra den åter till munnen.Ords. 19,21.

Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.

 Den late tycker sig vara vis,  mer än sju som giva förståndiga svar.

Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.

 Lik en som griper en hund i öronen  är den som förivrar sig vid andras kiv, där han går fram.

Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,

 Lik en rasande, som slungar ut brandpilar  och skjuter och dödar,

Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.

 är en man som bedrager sin nästa  och sedan säger: »Jag gjorde det ju på skämt.»

Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.

 När veden tager slut, slocknar elden.  och när örontasslaren är borta, stillas trätan.Ords. 22,10.

Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.

 Såsom glöd kommer av kol, och eld av ved,  så upptändes kiv av en trätgirig man.Ords. 15,18. Syr. 28,10 f.

Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.

 Örontasslarens ord äro såsom läckerbitar  och tränga ned till hjärtats innandömen.Job 34,7. Ps. 55,22. Ords. 18,8.

Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.

 Såsom silverglasering på ett söndrigt lerkärl  äro kärleksglödande läppar, där hjärtat är ondskefullt.

Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.

 En fiende förställer sig i sitt tal,  men i sitt hjärta bär han på svek.

Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.

 Om han gör sin röst ljuvlig, så tro honom dock icke,  ty sjufaldig styggelse är i hans hjärta.

Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.

 Hatet brukar list att fördölja sig med,  men den hatfulles ondska varder dock uppenbar i församlingen.

Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.

 Den som gräver en grop, han faller själv däri,  och den som vältrar upp en sten, på honom rullar den tillbaka.Ps. 7,16. 9,16. 57,7. Pred. 10,8. Syr. 27,25 f.

Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

 En lögnaktig tunga hatar dem hon har krossat,  och en hal mun kommer fall åstad.