Proverbs 12

Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.

 Den som älskar tuktan, han älskar kunskap,  men oförnuftig är den som hatar tillrättavisning.Ords. 13,1, 18. 15,5.

Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.

 Den gode undfår nåd av HERREN,  men den ränkfulle varder av honom fördömd.

Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.

 Ingen människa bliver beståndande genom ogudaktighet,  men de rättfärdigas rot kan icke rubbas.

Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.

 En idog hustru är sin mans krona,  men en vanartig är såsom röta i hans ben.Ords. 31,10 f.

Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.

 De rättfärdigas tankar gå ut på vad rätt är,  men de ogudaktigas rådklokhet går ut på svek.

Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.

 De ogudaktigas ord ligga på lur efter blod,  men de redliga räddas genom sin mun.

Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.

 De ogudaktiga varda omstörtade och äro så icke mer,  men de rättfärdigas hus består.Ords. 14,11.

Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.

 I mån av sitt vett varder en man prisad,  men den som har ett förvänt förstånd, han bliver föraktad.

Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.

 Bättre är en ringa man, som likväl har en tjänare,  än den som vill vara förnäm och saknar bröd.Syr. 10,27.

Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.

 Den rättfärdige vet huru hans boskap känner det,  men de ogudaktigas hjärtelag är grymt.

Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

 Den som brukar sin åker får bröd till fyllest,  men oförståndig är den som far efter fåfängliga ting.Ords 28.19. Syr 20,28.

Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.

 Den ogudaktige vill in i det nät som fångar de onda,  men de rättfärdigas rot skjuter skott.

Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.

 Den som är ond bliver snärjd i sina läppars synd,  men den rättfärdige undkommer ur nödenPs. 7,165f. 9,17. Ords. 5,22.

Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.

 Sin muns frukt får envar njuta sig fullt till godo,  och vad en människas händer hava förövat, det varder henne vedergällt.Ps. 62,13. Ords. 13,2 Matt. 16,27. 2 Kor. 5,10.

Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.

 Den oförnuftige tycker sin egen väg vara den rätta,  med den som är vis lyssnar till råd.

Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.

 Den oförnuftiges förtörnelse bliver kunnig samma dag,  men den som är klok, han döljer sin skam

Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.

 Den som talar vad rätt är, han främjar sanning,  men ett falskt vittne talar svek.Ords. 6,19. 14,5.

Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.

 Mången talar i obetänksamhet ord som stinga likasom svärd,  men de visas tunga är en läkedom.

Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.

 Sannfärdiga läppar bestå evinnerligen,  men en lögnaktig tunga allenast ett ögonblick.

Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.

 De som bringa ont å bane hava falskhet i hjärtat,  men de som stifta frid, de undfå glädje.

Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

 Intet ont vederfares den rättfärdige,  men över de ogudaktiga kommer olycka i fullt mått.Ps. 91,10.

Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.

 En styggelse för HERREN äro lögnaktiga låppar,  men de som handla redligt behaga honom väl.Ords. 6,16 f. 11,20.

Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.

 En klok man döljer sin kunskap,  men dårars hjärtan ropa ut sitt oförnuft.Ords. 10,14 13,16.

Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

 De idogas hand kommer till välde,  men en lat hand måste göra trältjänst.Ords. 10,4. 13,4. 19,15.

Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,

 Sorg i en mans hjärta trycker det ned,  men ett vänligt ord skaffar det glädje.

Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen

 Den rättfärdige visar sin vän till rätta,  men de ogudaktigas väg för dem själva vilse.

Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.

 Den late får icke upp något villebråd,  men idoghet är för människan en dyrbar skatt.

Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.

 På rättfärdighetens väg är liv,  och där dess stig går fram är frihet ifrån död.