Matthew 22

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

Och Jesus begynte åter tala till dem i liknelser och sade:

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

»Med himmelriket är det, såsom när en konung gjorde bröllop åt sin son.

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

Han sände ut sina tjänare för att kalla till bröllopet dem som voro bjudna; men de ville icke komma.

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Åter sände han ut andra tjänare och befallde dem att säga till dem som voro bjudna: 'Jag har nu tillrett min måltid, mina oxar och min gödboskap äro slaktade, och allt är redo; kommen till bröllopet.'

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

Men de aktade icke därpå, utan gingo bort, den ene till sitt jordagods, den andre till sin köpenskap.

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

Och de övriga grepo hans tjänare och misshandlade och dräpte dem.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

Då blev konungen vred och sände ut sitt krigsfolk och förgjorde dråparna och brände upp deras stad.

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

Därefter sade han till sina tjänare: 'Bröllopet är tillrett, men de som voro bjudna voro icke värdiga.

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

Gån därför ut till vägskälen och bjuden till bröllopet alla som I träffen på.'

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

Och tjänarna gingo ut på vägarna och samlade tillhopa alla som de träffade på, både onda och goda, och bröllopssalen blev full av bordsgäster.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

Men när konungen nu kom in för att se på gästerna, fick han där se en man som icke var klädd i bröllopskläder.

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

Då sade han till honom: 'Min vän, huru har du kommit hitin, då du icke bär bröllopskläder?' Och han kunde intet svara.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Då sade konungen till tjänarna: 'Gripen honom vid händer och fötter, och kasten honom ut i mörkret härutanför.' Där skall vara gråt och tandagnisslan.

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

Ty många äro kallade, men få utvalda.»

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

Därefter gingo fariséerna bort och fattade det beslutet att de skulle söka snärja honom genom något hans ord.

Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

Och de sände till honom sina lärjungar, tillika med herodianerna, och läto dem säga: »Mästare, vi veta att du är sannfärdig och lär om Guds väg vad sant är, utan att fråga efter någon; ty du ser icke till personen.

Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

Så säg oss då: Vad synes dig? Är det lovligt att giva kejsaren skatt, eller är det icke lovligt?»

Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

Men Jesus märkte deras ondska och sade: »Varför söken I att snärja mig, I skrymtare?

Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

Låten mig se skattepenningen.» Då lämnade de fram till honom en penning.

Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

Därefter frågade han dem: »Vems bild och överskrift är detta?»

He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

De svarade: »Kejsarens.» Då sade han till dem: »Så given då kejsaren vad kejsaren tillhör, och Gud vad Gud tillhör.»

Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

När de hörde detta, förundrade de sig. Och de lämnade honom och gingo sin väg.

Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

Samma dag trädde några sadducéer fram till honom och ville påstå att det icke gives någon uppståndelse; de frågade honom

Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

och sade: »Mästare, Moses har sagt: 'Om någon dör barnlös, så skall hans broder i hans ställe äkta hans hustru och skaffa avkomma åt sin broder.'

Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

Nu voro hos oss sju bröder. Den förste tog sig hustru och dog, och eftersom han icke hade någon avkomma, lämnade han sin hustru efter sig åt sin broder.

Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

Sammalunda ock den andre och den tredje, allt intill den sjunde.

Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

Sist av alla dog hustrun.

Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

Vilken av de sju skall då vid uppståndelsen få henne till hustru? De hade ju alla äktat henne.»

Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

Jesus svarade och sade till dem: »I faren vilse, ty I förstån icke skrifterna, ej heller Guds kraft.

Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

Vid uppståndelsen taga män sig icke hustrur, ej heller givas hustrur åt män, utan de äro då såsom änglarna i himmelen.

Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

Men vad nu angår de dödas uppståndelse, haven I icke läst vad eder är sagt av Gud:

Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

'Jag är Abrahams Gud och Isaks Gud och Jakobs Gud'? Han är en Gud icke för döda, utan för levande.»

Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

När folket hörde detta, häpnade de över hans undervisning.

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

Men när fariséerna fingo höra att han hade stoppat munnen till på sadducéerna, samlade de sig tillhopa;

Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

och en av dem, som var lagklok, ville snärja honom och frågade:

Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

»Mästare, vilket är det yppersta budet i lagen?»

Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

Då svarade han honom: »'Du skall älska HERREN, din Gud, av allt ditt hjärta och av all din själ och av allt ditt förstånd.'

Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

Detta är det yppersta och förnämsta budet.

Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

Därnäst kommer ett som är detta likt: 'Du skall älska din nästa såsom dig själv.'

Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

På dessa två bud hänger hela lagen och profeterna.»

Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

Men då nu fariséerna voro församlade, frågade Jesus dem

Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

och sade: »Vad synes eder om Messias, vems son är han?» De svarade honom: »Davids.»

Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

Då sade han till dem: »Huru kan då David, genom andeingivelse, kalla honom 'herre'? Han säger ju:

Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

 'Herren sade till min herre:  Sätt dig på min högra sida,  till dess jag har lagt dina fiender  under dina fötter.'

Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

Om nu David kallar honom 'herre', huru kan han då vara hans son?»

Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

Och ingen förmådde svara honom ett ord. Ej heller dristade sig någon från den dagen att vidare ställa någon fråga till honom.