Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

 Tänk, HERRE, på vad som har vederfarits oss  skåda ned och se till vår smälek.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

 Vår arvedel har kommit i främlingars ägo,  våra hus i utlänningars.5 Mos. 28,30 f.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

 Vi hava blivit värnlösa, vi hava ingen fader;  våra mödrar äro såsom änkor.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

 Vattnet som tillhör oss få vi dricka allenast för penningar;  vår egen ved måste vi betala.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

 Våra förföljare äro oss på halsen;  huru trötta vi än äro, unnas oss dock ingen vila.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

 Vi hava måst giva oss under Egypten,  under Assyrien, för att få bröd till att mätta oss med.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

 Våra fäder hava syndat, de äro icke mer,  vi måste bära deras missgärningar.2 Mos. 20,5. Jer. 31,29. Hes. 18,2.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

 Trälar få råda över oss;  ingen finnes, som rycker oss ur deras våld.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

 Med fara för vårt liv hämta vi vårt bröd,  bärga det undan öknens svärd.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

 Vår hud är glödande såsom en ugn,  för brännande hungers skull.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

 Kvinnorna kränkte man i Sion,  jungfrurna i Juda städer.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

 Furstarna blevo upphängda av deras händer,  för de äldste visade de ingen försyn.5 Mos. 28,50.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

 Ynglingarna måste bära på kvarnstenar,  och gossarna dignade under vedbördor.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

 De gamla sitta icke mer i porten,  de unga hava upphört med sitt strängaspel.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

 Våra hjärtan hava icke mer någon fröjd  i sorgelåt är vår dans förvandlad.Job 30,31.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

 Kronan har fallit ifrån vårt huvud;  ve oss, att vi syndade så!Job 19,9. Jer. 13,18. Hes. 21,26.

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

 Därför hava ock våra hjärtan blivit sjuka,  därför äro våra ögon förmörkade,

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

 för Sions bergs skull, som nu ligger öde,  så att rävarna ströva omkring därpå.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

 Du, HERRE, tronar evinnerligen;  din tron består från släkte till släkte.Ps. 9,8. 29,10. 102,13. 145,13.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

 Varför vill du för alltid förgäta oss,  förkasta oss för beständigt?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

 Tag oss åter till dig, HERRE, så att vi få vända åter;  förnya våra dagar, så att de bliva såsom fordom.Jer. 31,18.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

 Eller har du alldeles förkastat oss?  Förtörnas du på oss så övermåttan?