Job 9

Job vastasi ja sanoi:

Därefter tog Job till orda och sade:

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

 Ja, förvisso vet jag att så är;  huru skulle en människa kunna hava rätt mot Gud?

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

 Vill han gå till rätta med henne,  så kan hon ej svara honom på en sak bland tusen.

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

 Han som är så vis i förstånd och så väldig i kraft,  vem kan trotsa honom och dock slippa undan;

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

 honom som oförtänkt flyttar bort berg  och omstörtar dem i sin vrede;

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

 honom som kommer jorden att vackla från sin plats,  och dess pelare bäva därvid;

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

 honom som befaller solen, så går hon icke upp,  och som sätter stjärnorna under försegling;

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

 honom som helt allena spänner ut himmelen  och skrider fram över havets toppar;

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

 honom som har gjort Karlavagnen och Orion,  Sjustjärnorna och söderns Stjärngemak;

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

 honom som gör stora och outrannsakliga ting  och under, flera än någon kan räkna?

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

 Se, han far förbi mig, innan jag hinner att se det,  han drager framom mig, förrän jag bliver honom varse.

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

 Se, han griper sitt rov; vem kan hindra honom?  Vem kan säga till honom: »Vad gör du?»

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

 Gud, han ryggar icke sin vrede;  för honom har Rahabs följe måst böja sig;

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

 huru skulle jag då våga svara honom,  välja ut ord till att tala med honom?

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

 Nej, om jag än hade rätt, tordes jag dock ej svara;  jag finge anropa min motpart om misskund.

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

 Och om han än svarade mig på mitt rop,  så kunde jag ej tro att han lyssnade till min röst.

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

 Ty med storm hemsöker han mig  och slår mig med sår på sår, utan sak.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

 Han unnar mig icke att hämta andan;  nej, med bedrövelser mättar han mig.

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

 Gäller det försteg i kraft: »Välan, jag är redo!»,  gäller det rätt: »Vem ställer mig till ansvar?»

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

 Ja, hade jag än rätt, så dömde min mun mig skyldig;  vore jag än ostrafflig, så läte han mig synas vrång.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

 Men ostrafflig är jag!  Jag aktar ej mitt liv,  jag frågar icke efter, om jag får leva.

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

 Det må gå som det vill, nu vare det sagt:  han förgör den ostrafflige jämte den ogudaktige.

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

 Om en landsplåga kommer med plötslig död,  så bespottar han de oskyldigas förtvivlan.

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

 Jorden är given i de ogudaktigas hand,  och täckelse sätter han för dess domares ögon.  Är det ej han som gör det, vem är det då?

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

 Min dagar hasta undan snabbare än någon löpare,  de fly bort utan att hava sett någon lycka;

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

 de ila åstad såsom en farkost av rör,  såsom en örn, när han störtar sig ned på sitt byte.

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

 Om jag än besluter att förgäta mitt bekymmer,  att låta min sorgsenhet fara och göra mig glad,

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

 Så måste jag dock bäva för alla mina kval;  jag vet ju att du icke skall döma mig fri.

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

 Nej, såsom skyldig måste jag stå där;  varför skulle jag då göra mig fåfäng möda?

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

 Om jag än tvår mig i snö  och renar mina händer i lutsalt,

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

 så skall du dock sänka mig ned i pölen,  så att mina kläder måste vämjas vid mig.

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

 Ty han är ej min like, så att jag vågar svara honom,  ej en sådan, att vi kunna gå till doms med varandra;

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

 ingen skiljeman finnes mellan oss,  ingen som har myndighet över oss båda.

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

 Må han blott vända av från mig sitt ris,  och må fruktan för honom ej förskräcka mig;

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

 då skall jag tala utan att rädas för honom,  ty jag vet med min själv att jag icke är en sådan.