Job 3

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Därefter upplät Job sin mun och förbannade sin födelsedag;

Ja Job vastasi ja sanoi:

Job tog till orda och sade:

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

 Må den dag utplånas, på vilken jag föddes,  och den natt som sade: »Ett gossebarn är avlat.»

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

 Må den dagen vändas i mörker,  må Gud i höjden ej fråga efter den  och intet dagsljus lysa däröver.

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

 Mörkret och dödsskuggan börde den åter,  molnen lägre sig över den;  förskräcke den allt som kan förmörka en dag.

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

 Den natten må gripas av tjockaste mörker;  ej må den få fröjda sig bland årets dagar,  intet rum må den finna inom månadernas krets.

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

 Ja, ofruktsam blive den natten,  aldrig höje sig jubel under den.

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

 Må den förbannas av dem som besvärja dagar,  av dem som förmå mana upp Leviatan.

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

 Må dess grynings stjärnor förmörkas,  efter ljus må den bida, utan att det kommer,  morgonrodnadens ögonbryn må den aldrig få se;

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

 eftersom den ej tillslöt dörrarna till min moders liv,  ej lät olyckan förbliva dold för mina ögon.

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

 Varför fick jag ej dö strax i modersskötet,  förgås vid det jag kom ut ur min moders liv?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

 Varför funnos knän mig till mötes,  och varför bröst, där jag fick di?

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

 Hade så icke skett, låge jag nu i ro,  jag finge då sova, jag njöte då min vila,

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

 vid sidan av konungar och rådsherrar i landet,  män som byggde sig palatslika gravar,

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

 ja, vid sidan av furstar som voro rika på guld  och hade sina hus uppfyllda av silver;

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

 eller vore jag icke till, lik ett nedgrävt foster,  lik ett barn som aldrig fick se ljuset.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

 Där hava ju de ogudaktiga upphört att rasa,  där få de uttröttade komma till vila;

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

 där hava alla fångar fått ro,  de höra där ingen pådrivares röst.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

 Små och stora äro där varandra lika,  trälen har där blivit fri ifrån sin herre.

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

 Varför skulle den olycklige skåda ljuset?  Ja, varför gives liv åt dem som plågas så bittert,

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

 åt dem som vänta efter döden, utan att den kommer,  och spana därefter mer än efter någon skatt,

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

 åt dem som skulle glädjas -- ja, intill jubel --  och fröjda sig, allenast de funne sin grav;

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

 varför åt en man vilkens väg är höljd i mörker,  åt en man så kringstängd av Gud?

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

 Suckan har ju blivit mitt dagliga bröd,  och såsom vatten strömma mina klagorop.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

 ty det som ingav mig förskräckelse, det drabbar mig nu,  och vad jag fruktade för, det kommer över mig.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

 Jag får ingen rast, ingen ro, ingen vila;  ångest kommer över mig.