Job 21

Job vastasi ja sanoi:

Därefter tog Job till orda och sade:

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

 Hören åtminstone på mina ord;  låten det vara den tröst som I given mig.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

 Haven fördrag med mig, så att jag får tala;  sedan jag har talat, må du bespotta.

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

 Är då min klagan, såsom när människor eljest klaga?  Eller huru skulle jag kunna vara annat än otålig?

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

 Akten på mig, så skolen I häpna  och nödgas lägga handen på munnen.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

 Ja, när jag tänker därpå, då förskräckes jag själv,  och förfäran griper mitt kött.

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

 Varför få de ogudaktiga leva,  ja, med åldern växa till i rikedom?

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

 De se sina barn leva kvar hos sig,  och sin avkomma hava de inför sina ögon.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

 Deras hus stå trygga, ej hemsökta av förskräckelse;  Gud låter sitt ris icke komma vid dem.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

 När deras boskap parar sig, är det icke förgäves;  lätt kalva deras kor, och icke i otid.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

 Sina barn släppa de ut såsom en hjord,  deras piltar hoppa lustigt omkring.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

 De stämma upp med pukor och harpor,  och glädja sig vid pipors ljud.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

 De förnöta sina dagar i lust,  och ned till dödsriket fara de i frid.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

 Och de sade dock till Gud: »Vik ifrån oss,  dina vägar vilja vi icke veta av.

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

 Vad är den Allsmäktige, att vi skulle tjäna honom?  och vad skulle det hjälpa oss att åkalla honom?»

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

 Det är sant, i deras egen hand står ej deras lycka,  och de ogudaktigas rådslag vare fjärran ifrån mig!

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

 Men huru ofta utslocknar väl de ogudaktigas lampa,  huru ofta händer det att ofärd kommer över dem,  och att han tillskiftar dem lotter i vrede?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

 De borde ju bliva såsom halm för vinden,  lika agnar som stormen rycker bort.

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

 »Gud spar åt hans barn att lida för hans ondska.»  Ja, men honom själv borde han vedergälla, så att han finge känna det.

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

 Med egna ögon borde han se sitt fall,  och av den Allsmäktiges vrede borde han få dricka.

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

 Ty vad frågar han efter sitt hus, när han själv är borta,  när hans månaders antal har nått sin ände?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

 »Skall man då lära Gud förstånd,  honom som dömer över de högsta?»

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

 Ja, den ene får dö i sin välmaktstid,  där han sitter i allsköns frid och ro;

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

 hans stävor hava fått stå fulla med mjölk,  och märgen i hans ben har bevarat sin saft.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

 Den andre måste dö med bedrövad själ,  och aldrig fick han njuta av någon lycka.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

 Tillsammans ligga de så i stoftet,  och förruttnelsens maskar övertäcka dem.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

 Se, jag känner väl edra tankar  och de funder med vilka I viljen nedslå mig.

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

 I spörjen ju: »Vad har blivit av de höga herrarnas hus,  av hyddorna när de ogudaktiga bodde?»

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

 Haven I då ej frågat dem som vida foro,  och akten I ej på deras vittnesbörd:

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

 att den onde bliver sparad på ofärdens dag  och bärgad undan på vredens dag?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

 Vem vågar ens förehålla en sådan hans väg?  Vem vedergäller honom, vad han än må göra?

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

 Och när han har blivit bortförd till graven,  så vakar man sedan där vid kullen.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

 Ljuvligt får han vilja under dalens torvor.  I hans spår drager hela världen fram;  före honom har och otaliga gått.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

 Huru kunnen I då bjuda mig så fåfänglig tröst?  Av edra svar står allenast trolösheten kvar.