Job 10

Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.

 Min själ är led vid livet.  Jag vill giva fritt lopp åt min klagan,  jag vill tala i min själs bedrövelse.

Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.

 Jag vill säga till Gud: Döm mig icke skyldig;  låt mig veta varför du söker sak mot mig.

Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?

 Anstår det dig att öva våld, att förkasta dina händers verk,  medan du låter ditt ljus lysa över de ogudaktigas rådslag?

Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?

 Har du då ögon som en varelse av kött,  eller ser du såsom människor se?

Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?

 Är din ålder som en människas ålder,  eller äro dina år såsom en mans tider,

Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,

 eftersom du letar efter missgärning hos mig  och söker att hos mig finna synd,

Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

 du som dock vet att jag icke är skyldig,  och att ingen finnes, som kan rädda ur din hand?

Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?

 Dina händer hava danat och gjort mig,  helt och i allo; och nu fördärvar du mig!

Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.

 Tänk på huru du formade mig såsom lera;  och nu låter du mig åter varda till stoft!

Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?

 Ja, du utgöt mig såsom mjölk,  och såsom ostämne lät du mig stelna.

Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.

 Med hud och kött beklädde du mig,  av ben och senor vävde du mig samman.

Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.

 Liv och nåd beskärde du mig,  och genom din vård bevarades min ande.

Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,

 Men därvid gömde du i ditt hjärta den tanken,  jag vet att du hade detta i sinnet:

Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.

 om jag syndade, skulle du vakta på mig  och icke lämna min missgärning ostraffad.

Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.

 Ve mig, om jag befunnes vara skyldig!  Men vore jag än oskyldig, så finge jag ej lyfta mitt huvud,  jag skulle mättas av skam och skåda min ofärd.

Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.

 Höjde jag det likväl, då skulle du såsom ett lejon jaga mig  och alltjämt bevisa din undermakt på mig.

Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.

 Nya vittnen mot mig skulle du då föra fram  och alltmer låta mig känna din förtörnelse;  med skaror efter skaror skulle du ansätta mig.

Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!

 Varför lät du mig då komma ut ur modersskötet?  Jag borde hava förgåtts, innan något öga såg mig,

Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.

 hava blivit såsom hade jag aldrig varit till;  från moderlivet skulle jag hava förts till graven.

Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,

 Kort är ju min tid; må han då låta mig vara,  lämna mig i fred, så att jag får en flyktig glädje,

Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,

 innan jag går hädan, för att aldrig komma åter,  bort till mörkrets och dödsskuggans land,

Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.

 till det land vars dunkel är såsom djupa vatten,  dit där dödsskugga och förvirring råder,  ja, där dagsljuset självt är såsom djupa vatten.