Isaiah 50

Näin sanoo Herra: kussa on äitinne erokirja, jolla minä olen hänen hyljännyt? eli kuka on minun korkorahani kantaja, jolle minä teidät olen myynyt? Katso, te olette synteinne tähden myydyt, ja äitinne on teidän rikostenne tähden hyljätty.

 Så säger HERREN:  Var är eder moders skiljebrev,  det, varmed jag skulle hava förskjutit henne?  Eller finnes bland mina borgenärer någon  som jag har sålt eder åt?  Nej, genom edra missgärningar bleven I sålda,  och för edra överträdelsers skull blev eder moder förskjuten.

Miksi minä tulin, ja ei ollut siellä ketään? Minä huusin, ja ei yksikään vastannut? onko minun käteni niin peräti lyhentynyt, ettei hän voi pelastaa? ja eikö minulla ole voimaa vapahtaa? Katso, nuhtelemisellani teen minä meren kuivaksi, ja teen virrat korveksi, niin että kalat haisevat veden puuttumisen tähden ja kuolevat janosta.

 Varför var ingen tillstädes, när jag kom?  Varför svarade ingen, när jag ropade?  Har då min arm blivit för kort, så att den ej kan förlossa,  eller finnes hos mig ingen kraft till att hjälpa?  Med min näpst uttorkar jag ju havet,  och strömmarna gör jag till torrt land,  så att fiskarna ruttna och dö av törst,  eftersom vattnet är borta;

Minä puetan taivaan pimeydellä, ja teen hänen peitteensä niinkuin säkin.

 själva himmelen kläder jag i mörker  och giver den sorgdräkt att bära.

Herra, Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua väsyneille ajallansa. Hän herättää minun joka aamu, hän herättää minulle korvan kuulemaan niinkuin opetuslapsen.

 Herren, HERREN har givit mig      en tunga med lärdom,  så att jag förstår att genom mina ord      hugsvala den trötte;  han väcker var morgon mitt öra,      han väcker det      till att höra på lärjungesätt.

Herra, Herra avasi minulle korvan, ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin.

 Ja, Herren, HERREN har öppnat mitt öra,      och jag har ej varit gensträvig,      jag har ej vikit tillbaka.

Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä.

 Jag höll fram min rygg åt dem som slogo mig      och mina kinder åt dem som ryckte mig i skägget;  jag skylde icke mitt ansikte      mot smädelse och spott.

Ja Herra, Herra minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään.

 Men Herren, HERREN hjälper mig,      därför kände jag ej smädelsen,  därför gjorde jag min panna hård såsom sten;      jag visste ju, att jag ej skulle komma på skam.

Se on läsnä, joka minun vanhurskauttaa; kuka tahtoo riidellä minun kanssani? Seisokaamme ynnä; kellä on oikeus minua vastaan, se tulkoon tänne minun tyköni.

 Den som dömer mig fri är nära, vem vill då gå till rätta med mig?      Må han träda fram jämte mig.  Vem vill vara min anklagare?      Må han komma hit till mig.

Katso, Herra, Herra auttaa minua, kuka tahtoo minua kadottaa? Katso, ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate, koit syövät heidät.

 Se, Herren, HERREN hjälper mig;      vem vill då döma mig skyldig?  Se, de skola allasammans falla sönder såsom en klädnad;      mal skall förtära dem.

Kuka on teidän seassanne, joka pelkää Herraa, joka hänen palveliansa ääntä kuultelee. Joka pimeydessä vaeltaa, ja ei näe valkeutta, se toivokaan Herran nimen päälle, ja luottakaan Jumalansa päälle.

 Vem bland eder, som fruktar HERREN      och hör hans tjänares röst?  Om han än vandrar i mörkret      och icke ser någon ljusning,  så förtröste han dock på HERRENS namn      och stödje sig vid sin Gud.

Katso, te kaikki, jotka tulen sytytätte, jotka olette liekillä hankitut, vaeltakaat teidän tulenne valkeudessa, ja siinä liekissä, jonka te sytytitte. Se tapahtuu teille minun kädestäni; kivussa täytyy teidän levätä.

 Men se, I alla som tänden upp en brand      och väpnen eder med glödande pilar,  I hemfallen själva åt lågorna från eder brand      och åt pilarna som I haven antänt.  Av min hand skall detta vederfaras eder;      i kval skolen I komma att ligga.