Isaiah 17

Tämä on Damaskun kuorma: katso, ei Damaskun pidä enää oleman kaupunkina, vaan rauvenneen kiviroukkion.

Utsaga om Damaskus.  Se, Damaskus skall upphöra att vara en stad;  det skall falla och bliva en stenhop.

Aroerin kaupungeista pitää luovuttaman, niin että karja käy siellä laitumella, ja ei heitä kenkään aja ulos.

 Aroers städer varda övergivna;      de bliva tillhåll för hjordar,      som lägra sig där ostörda.

Ja Ephraimin linnat pitää tuleman perikatoon, ja Damaskun valtakunta. Ja jääneen Syriassa pitää oleman, niinkuin Israelin lasten kunnia, sanoo Herra Zebaot.

 Det är förbi med Efraims värn,      med Damaskus' konungadöme      och med kvarlevan av Aram.  Det skall gå med dem såsom med Israels barns härlighet,      säger HERREN Sebaot.

Silloin pitää Jakobin kunnian ohukaiseksi tuleman, ja hänen lihavan ruumiinsa laihaksi.

 Och det skall ske på den tiden  att Jakobs härlighet vändes i armod,  och att hans feta kropp bliver mager.

Sillä hänen pitää silloin tuleman, niinkuin koska joku kokois laihoa elonaikana, ja niinkuin koska joku korjais tähkäpäitä käsivarrellansa, ja niinkuin joku noukkis tähkäpäitä Rephaimin laaksossa,

 Det går, såsom när skördemannen samlar ihop säden  och med sin arm skördar axen;  det går, såsom när man plockar ax  i Refaims-dalen:

Ja joku jälkinoukkiminen tulis; niinkuin koska joku puhdistaa öljypuita, ja on kaksi eli kolme marjaa ylhäällä latvassa, eli niinkuin neljä viisi marjaa riippuvat vielä oksissa, sanoo Herra Israelin Jumala,

 en ringa efterskörd lämnas kvar där,      såsom när man slår ned oliver,  två eller tre bär lämnas kvar      högst uppe i toppen,  fyra eller fem      på trädets kvistar,  säger HERREN, Israels Gud.

Silloin pitää ihmisen pysymän hänessä, joka hänen tehnyt on, ja hänen silmänsä pitää katseleman Israelin Pyhää,

 På den tiden skola människorna      blicka upp till sin Skapare  och deras ögon se upp      till Israels Helige.

Ja ei katseleman alttareita, jotka hänen kätensä ovat tehneet, eikä sitä katsoman, jonka hänen sormensa tehneet ovat, eli metsistöitä taikka kuvia.

 Människorna skola ej vända sin blick till de altaren      som deras händer hava gjort;  på sina fingrars verk      skola de icke se,      icke på Aserorna eller på solstoderna.

Silloin pitää hänen väkevyytensä kaupungin tuleman niinkuin hyljätyn vesan eli oksan, joka oli Israelin lasten edestä hyljätty, ja pitää tuleman autioksi.

På den tiden skola deras fasta städer bliva lika de övergivna fästen i skogarna och på bergstopparna, som övergåvos, när Israels barn drogo in; allt skall bliva ödelagt.

Sillä sinä olet unhottanut sinun autuutes Jumalan, ja et ajatellut sinun väkevyytes kalliota; sentähden pitää sinun istuttaman ihania vesoja, mutta niin sinä olet istuttanut viina-oksia muukalaisille.

 Ty du har förgätit din frälsnings Gud,  och du tänker icke på din fasta klippa.  Därför planterar du ljuvliga planteringar  och sätter i dem främmande vinträd.

Istuttamisen ajalla sinä kyllä ahkeroitset, että sinun jyväs aikanansa kasvaisivat; mutta syksyllä, kuin sinun lyhteet korjaaman pitäis, saat sinä surullisen murheen siitä.

 Och väl får du dem att växa högt samma dag du planterar dem,  och morgonen därefter får du dina plantor att blomma,  men skörden försvinner på hemsökelsens dag,  då plågan bliver olidlig.

Voi sitä peräti paljoa kansaa, se on pauhaava niinkuin meri; ja kansan hyminä on kohiseva, niinkuin iso vesi pauhaa.

 Hör, det brusar av många folk,  det brusar, såsom havet brusar.  Det dånar av folkslag,  det dånar, såsom väldiga vatten dåna.

Tosin niinkuin iso vesi pauhaa, niin on kansa karkaava, mutta hän on kurittava heitä, ja heidän pitää kauvas pakeneman, ja vainoa kärsimän, niinkuin tomulle tapahtuu vuorella tuulelta, ja niinkuin ympyriäiselle tapahtuu tuulispäältä.

 Ja, det dånar av folkslag,  såsom stora vatten dåna.  Men han näpser dem, och de fly bort i fjärran;  de jagas bort såsom agnar för vinden, uppe på bergen,  och såsom virvlande löv för stormen.

Katso, ehtoona on peljästys käsillä, ja ennen aamua ei he ensinkään ole. Tämä on heidän palkkansa, jotka meiltä ryöstävät, ja heidän perintönsä, jotka meiltä omamme tempaavat.

 När aftonen är inne, se, då kommer förskräckelsen,  och förrän morgonen gryr, äro de sin kos.  Detta bliver våra skövlares del,  våra plundrares lott.