Isaiah 10

Voi kirjanoppineita, jotka väärän lain tekevät ja väärän tuomion kirjoittavat,

 Ve eder som stadgen orättfärdiga stadgar!  I skriven, men våldslagar skriven I

Että he vääntelisivät köyhän asian, ja tekisivät väkivaltaa raadolliselle oikeudessa, minun kansassani; niin että lesket ovat heidän saaliinsa, ja orpoja he raatelevat.

 för att vränga de ringas sak  och beröva de fattiga i mitt folk deras rätt,  för att göra änkor till edert byte  och plundra de faderlösa.

Mitä te tahdotte tehdä etsikkopäivänä, ja hävityksessä, joka kaukaa tulee? kenen tykö te pakenette apua saamaan? ja kuhunka te tahdotte panna teidän kunnianne?

 Vad viljen I göra på hemsökelsens dag,  när ovädret kommer fjärran ifrån?  Till vem viljen I fly för att få hjälp,  och var viljen I lämna edra skatter i förvar?

Ettette vangittuin kanssa taivutettaisi, ja lyötyin seassa lankeaisi; näissä kaikissa ei ole hänen vihansa asetettu, vaan hänen kätensä on vielä nyt ojennettu.

 Om man ej böjer knä såsom fånge,  så måste man falla bland de dräpta.  Vid allt detta vänder hans vrede icke åter,  hans hand är ännu uträckt.

Voi Assur, joka minun vihani vitsa on; joiden käsissä minun julmuuteni sauva on.

 Ve över Assur, min vredes ris,  som bär min ogunst såsom en stav i sin hand!

Minä tahdon lähettää hänen ulkokullattua kansaa vastaan, ja antaa hänelle käskyn vihani kansaa vastaan, sitä täydellisesti ryöstämään, ja saalista jakamaan, ja tallaamaan sitä niinkuin lokaa kujilla.

 Mot ett gudlöst folk sänder jag honom,  och mot min förgrymmelses folk bjuder jag honom gå,  för att taga rov och göra byte,  och för att nedtrampa det såsom orenlighet på gatorna.

Vaikka ei hän sitä niin luule, eikä hänen sydämensä niin ajattele; vaan hänen sydämensä on turmelemaan ja hävittämään monta kansaa.

 Men så menar icke han,  och i sitt hjärta tänker han ej så,  utan hans hjärta står efter att förgöra  och efter att utrota folk i mängd.

Sillä hän sanoo: eikö kaikki minun pääruhtinaani ole kuninkaat?

 Han säger: »Äro mina hövdingar ej allasammans konungar?

Eikö Kalno ole niinkuin Karkemis? Eikö Hamat ole niinkuin Arpad? Eikö Samaria ole niinkuin Damasku.

 Har det icke gått Kalno såsom Karkemis,  och Hamat såsom Arpad,  och Samaria såsom Damaskus?

Niinkuin minun käteni on löytänyt epäjumalain valtakunnat, niin myös heidän epäjumalansa, jotka Jerusalemissa ja Samariassa ovat.

 Då min hand har träffat de andra gudarnas riken,  vilkas beläten voro förmer än Jerusalems och Samarias,

Eikö minun tule tehdä Jerusalemille, ja hänen epäjumalillensa, niinkuin minä Samariallekin ja hänen epäjumalillensa tein?

 skulle jag då ej kunna göra med Jerusalem och dess gudabilder  vad jag har gjort med Samaria och dess gudar?»

Mutta koska Herra on kaikki tekonsa Zionin vuorella ja Jerusalemissa toimittanut, niin minä tahdon etsiä Assurin kuninkaan ylpeän sydämen hedelmää, ja hänen ylpeiden silmäinsä koreutta;

Men när Herren har fullbordat allt sitt verk på Sions berg och i Jerusalem, då skall jag hemsöka den assyriske konungens hjärtas högmodsfrukt och hans stolta ögons förhävelse.

Että hän sanoo: minä olen sen toimittanut minun käteni voimalla ja minun taitoni kautta; sillä minä olen taitava: minä olen kansain rajat siirtänyt, ja heidän tavaransa ryöstänyt, ja niinkuin voimallinen lyönyt heidän asujansa maahan.

Ty han säger:  »Med min hands kraft har jag utfört detta  och genom min vishet, ty jag har förstånd.  Jag flyttade folkens gränser,  deras förråd utplundrade jag,  och i min väldighet stötte jag härskarna från tronen.

Ja minun käteni on löytänyt kansain tavaran niinkuin linnunpesän, niin että minä olen kaiken maan koonnut niinkuin hyljätyt munat kootaan, kussa ei yhtään ole, joka siipeänsä liikuttaa, nokkansa avaa, eli kirkaisee.

 Och min hand grep efter folkens skatter  såsom efter fågelnästen,  och såsom man samlar övergivna ägg,  så samlade jag jordens alla länder;  ingen fanns, som rörde vingen  eller öppnade näbben till något ljud.»

Taitaako kirves kerskata sitä vastaan, joka hänellä hakkaa, eli saha taistella sen kanssa, joka häntä vetää? Se olis niinkuin sauva tahtois liikuttaa sitä, joka sen kantaa, ja sauva nostais itsensä niinkuin ei se puu oliskaan.

 Skall då yxan berömma sig mot honom som hugger med den,  eller sågen förhäva sig mot honom som sätter den i rörelse?  Som om käppen satte i rörelse honom som lyfter den,  eller staven lyfte en som dock är förmer än ett stycke trä!

Sentähden on Herra, Herra Zebaot, lähettävä laihuuden hänen lihavainsa sekaan, ja sytyttävä hänen kunniansa palamaan kuin tulipalon.

 Så skall då Herren, HERREN Sebaot  sända tärande sjukdom i hans feta kropp,  och under hans härlighet skall brinna en brand  likasom en brinnande eld.

Ja Israelin valkeus on tuleva tuleksi, ja hänen pyhänsä liekiksi, ja pitää palaman, ja kuluttaman hänen orjantappuransa ja ohdakkeensa yhtenä päivänä.

 Och Israels ljus skall bliva en eld  och hans Helige en låga,  och den skall bränna upp och förtära dess törnen  och dess tistlar, allt på en dag.

Ja hänen metsänsä ja ketonsa kunnia pitää tyhjään raukeneman, sekä sielu että ruumis, ja pitää tuleman niinkuin koska lipunkantaja nääntyy;

 Och på hans skogars och parkers härlighet  skall han alldeles göra en ände;  det skall vara, såsom när en sjuk täres bort.

Niin että hänen metsänsä jääneet puut lukea taidetaan, ja että lapsikin ne pyältää taitaa.

 De träd som bliva kvar i hans skog      skola vara lätt räknade;  ett barn skall kunna teckna upp dem.

Silloin ei pidä jääneet Israelissa, ja ne jotka tallella ovat Jakobin huoneesta, enää turvaaman häneen, joka heitä lyö; vaan pitää todella turvaaman Herraan Israelin pyhään.

 På den tiden skall kvarlevan av Israel  och den räddade skaran av Jakobs hus  ej vidare stödja sig vid honom som slog dem;  i trohet skola de stödja sig  vid HERREN, Israels Helige.

Jääneet pitää kääntymän, Jakobin jääneet, väkevän Jumalan tykö.

 En kvarleva skall omvända sig,      en kvarleva av Jakob,      till Gud, den väldige.

Sillä jos sinun kansas, o Israel, on niinkuin hiekka meressä, niin kuitenkin heidän jääneensä kääntyvät; sillä estetty hävitys pitää vuotaman yltäkylläisen vanhurskauden.

 Ty om än ditt folk, Israel,  vore såsom sanden i havet,  så skall dock allenast en kvarleva där omvända sig.  Förödelsen är oryggligt besluten,  den kommer med rättfärdighet såsom en flod.

Että Herra, Herra Zebaot, antaa tulla aivotun hävityksen koko maahan, ja hallitsee sen.

 Ty förstöring och oryggligt besluten straffdom  skall Herren, HERREN Sebaot  låta komma över hela jorden.

Sanoo siis Herra, Herra Zebaot: älä pelkää kansani, joka Zionissa asut, Assuria. Hän lyö sinua vitsalla, ja nostaa sauvansa sinua vastaan niinkuin Egyptissä.

Därför säger Herren, HERREN Sebaot så: Frukta icke, mitt folk, du som bor i Sion, för Assur, när han slår dig med riset och upplyfter sin stav mot dig, såsom man gjorde i Egypten.

Sillä aivan vähän ajan perästä pitää armottomuus ja minun vihani täytettämän heidän kadotukseksensa.

Ty ännu allenast en liten tid, och ogunsten skall hava en ände, och min vrede skall vända sig till deras fördärv.

Silloin on Herra Zebaot nostava ruoskan heidän päällensä, niinkuin Midianin tapossa Orebin kalliolla, ja on ylentävä sauvansa meren yli, niinkuin Egyptissä.

Och HERREN Sebaot skall svänga sitt gissel över dem, såsom när han slog Midjan vid Orebsklippan; och sin stav, som han räckte ut över havet, skall han åter upplyfta, såsom han gjorde i Egypten.

Silloin pitää hänen kuormansa pakeneman pois sinun hartioiltas, ja hänen ikeensä sinun kaulastas, sillä ikeen pitää pirstaantuman lihavuudesta.

På den tiden skall hans börda tagas bort ifrån din skuldra och hans ok ifrån din hals, ty oket skall brista sönder för fetmas skull.

Hän tulee Ajatiin, hän vaeltaa Migronin lävitse, hän katselee aseensa Mikmaassa.

 Han kommer över Ajat,      han drager fram genom Migron;  i Mikmas lämnar han sin tross.

He vaeltavat luotuspaikan ylitse; he pitävät yösiaa Gebaassa; Raama peljästyy, Saulin Gibea pakenee.

 De draga fram över passet;      i Geba taga de nattkvarter.  Rama bävar;      Sauls Gibea flyr.

Sinä tytär Gallim, huuda vahvasti: ota vaari Laiksesta; sinä raadollinen Anatot.

 Ropa högt,      du dotter Gallim.  Giv akt, du Laisa.      Arma Anatot!

Madmena menee pois tieltä, Gebimin asuvaiset juoksevat matkaansa.

 Madmena flyktar;      Gebims invånare bärga sitt gods.

Ollaan vielä päiväkunta Nobissa; niin hän on kääntävä kätensä Zionin tyttären vuoreen päin, ja Jerusalemin korkeuden puoleen.

 Ännu samma dag      står han i Nob;  han lyfter sin hand      mot dottern Sions berg,      mot Jerusalems höjd.

Katso, Herra, Herra Zebaot, on hakkaava oksat väellä, ja lyhentävä sitä korkiaa; ja korkiat pitää alennettaman.

 Men se, då avhugger Herren, HERREN Sebaot  den lummiga kronan, med förskräckande makt;  de resliga stammarna ligga fällda,  de höga träden störta ned.

Ja tihkiä metsä pitää raudalla maahan hakattaman; ja Libanon pitää voimallisen kautta kaatuman.

 Den tjocka skogen nedhugges med järnet;  Libanons skogar falla för den väldige.