Genesis 49

Niin kutsui Jakob poikansa, ja sanoi: kootkaat teitänne, ja minä ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevaisilla ajoilla.

Och Jakob kallade sina söner till sig och sade: Församlen eder, på det att jag må förkunna eder vad som skall hända eder i kommande dagar:

Tulkaat kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaat teidän isäänne Israelia.

 Kommen tillhopa och hören, I Jakobs söner;  hören på eder fader Israel.

Ruben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani, ja väkevyyteni alku, ylimmäinen kunniassa, ja ylimmäinen vallassa.

 Ruben, min förstfödde är du,  min kraft och min styrkas förstling,  främst i myndighet och främst i makt.

Hempiä niinkuin vesi, ei sinun pidä ylimmäisen oleman; sillä sinä astuit isäs vuoteesen: silloin sinä saastutit sen. Hän nousi minun vuoteelleni.

 Du sjuder över såsom vatten,  du skall icke bliva den främste,  ty du besteg din faders läger;  då gjorde du vad skändligt var.  Ja, min bädd besteg han!

Simeon ja Levi ovat veljekset, heidän miekkansa ovat murha-aseet.

 Simeon och Levi äro bröder;  deras vapen äro våldets verktyg.

Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa; sillä kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydessänsä turmelleet härjän.

 Min själ inlåte sig ej i deras råd,  min ära tage ingen del i deras samkväm;  ty i sin vrede dräpte de män,  och i sitt överdåd stympade de oxar.

Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tuima on, ja heidän julmuutensa, että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajotan heitä Israelissa.

 Förbannad vare deras vrede, som är så våldsam,  och deras grymhet, som är så hård!  Jag skall förströ dem i Jakob,  jag skall förskingra dem i Israel.

Juuda, sinä olet; sinua pitää sinun veljes kiittämän, sinun kätes pitää oleman sinun vihollistes niskalle, sinun isäs lapset pitää sinua kumartaman.

 Dig, Juda, dig skola dina bröder prisa;  din hand skall vara på dina fienders nacke,  för dig skola din faders söner buga sig.

Juuda on nuori jalopeura, saaliilta olet sinä astunut, minun poikani: hän on itsensä kumartanut maahan, ja levännyt niinkuin jalopeura, ja niinkuin suuri jalopeura; kuka tohtii hänen herättää?

 Ett ungt lejon är Juda;  från rivet byte har du dragit ditupp, min son.  Han har lagt sig ned, han vilar såsom ett lejon,  såsom en lejoninna -- vem vågar oroa honom?

Ei valtikka oteta pois Juudalta, eikä Lain opettaja hänen jalvoistansa, siihenasti kuin Sankari tulee, ja hänessä kansat rippuvat kiinni.

 Spiran skall icke vika ifrån Juda,  icke härskarstaven ifrån hans fötter,  till dess han kommer till Silo  och folken bliva honom hörsamma.

Hän sitoo varsansa viinapuuhun, ja aasintammansa varsan parhaasen viinapuuhun; Hän pesee vaatteensa viinassa, ja hameensa viinamarjan veressä.

 Han binder vid vinträdet sin åsna,  vid ädla rankan sin åsninnas fåle.  Han tvår sina kläder i vin,  sin mantel i druvors blod.

Hänen silmänsä ovat punaisemmat viinaa ja hampaansa valkeammat rieskaa.

 Hans ögon äro dunkla av vin  och hans tänder vita av mjölk.

Zebulon on asuva meren sataman ja haahtein satamain vieressä, ja on ulottuva hamaan Sidoniin.

 Sebulon skall bo vid havets strand,  vid stranden, där skeppen ligga;  sin sida skall han vända mot Sidon.

Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsensä rajain välille.

 Isaskar är en stark åsna,  som ligger i ro i sin inhägnad.

Hän näki levon hyväksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.

 Och han såg att viloplatsen var god,  och att landet var ljuvligt;  då böjde han sin rygg under bördor  och blev en arbetspliktig tjänare.

Dan on tuomitseva kansaansa, niinkuin joku Israelin sukukunnista.

 Dan skall skaffa rätt åt sitt folk,  han såväl som någon av Israels stammar.

Dan on oleva kärmeenä tiellä, ja kyykärmeenä polulla; ja puree hevosta vuokoiseen, niin että sen ajaja seliällensä lankee.

 Dan skall vara en orm på vägen,  en huggorm på stigen,  en som biter hästen i foten,  så att ryttaren faller baklänges av.

Herra, minä odotan sinun autuuttas.

 HERRE, jag bidar efter din frälsning!

Gad hän on; hänelle tekee joukko väkirynnäkön; mutta hän itse on tekevä väkirynnäkön vihdoin heille.

 Gad skall trängas av skaror,  men själv skall han tränga dem på hälarna.

Asserista tulee hänen lihava leipänsä, ja hän antaa kuninkaalle herkut.

 Från Aser kommer fetma, honom till mat;  konungsliga läckerheter har han att giva.

Naphtali on nopia peura, ja antaa suloiset puheet.

 Naftali är en snabb hind;  han har sköna ord att giva.

Joseph on hedelmällisen puun oksa, hedelmällisen puun oksa lähteen tykönä: tyttäret kävelivät muurin päällä.

 Ett ungt fruktträd är Josef,  ett ungt fruktträd vid källan;  dess grenar nå upp över muren.

Ja vaikka ampujat saattivat hänen mielensä karvaaksi, riitelivät hänen kanssansa ja vihasivat häntä,

 Bågskyttar oroa honom,  de skjuta på honom och ansätta honom;

On kuitenkin hänen joutsensa vahvana pysynyt, ja hänen käsivartensa miehustunut, sen väkevän kätten kautta Jakobissa; hänestä on paimen ja kivi Israelissa.

 dock förbliver hans båge fast,  och hans händer och armar spänstiga,  genom dens händer, som är den Starke i Jakob,  genom honom som är herden, Israels klippa,

Sinun isäs Jumalalta on hän sinulle avun tuottava, ja ynnä kaikkivaltiaan kanssa on hän sinua siunaava taivaan siunauksella ylhäältä, ja syvyyden siunauksella alhaalta, niin myös nisäin ja kohtuin siunauksella.

 genom din faders Gud -- han skall hjälpa dig.  genom den Allsmäktige -- han skall välsigna dig  med välsignelser från himmelen därovan,  välsignelser från djupet som utbreder sig därnere,  välsignelser från bröst och sköte.

Sinun isäs siunaukset minun isäini siunausten sivussa, ulottuvat voimallisesti niihin kalliimpihin asti maailman kukkuloilla; jotka tulevat Josephin pään päälle, ja Natsirein pään laelle, hänen veljeinsä keskellä.

 Din faders välsignelser nå högt,  högre än mina förfäders välsignelser,  de nå upp till de eviga höjdernas härlighet.  De skola komma över Josefs huvud,  över dens hjässa, som är en furste bland sina bröder.

BenJamin on raatelevainen susi, aamulla hän syö saaliin, ja ehtoona saaliin jakaa.

 Benjamin är en glupande ulv;  om morgonen förtär han rov,  och om aftonen utskiftar han byte.»

Nämät kaikki ovat kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa. Ja tämä on se kuin heidän isänsä heille puhui siunatessansa heitä: itsekutakin, niinkuin kunkin siunaus oli, siunasi hän heitä.

Alla dessa äro Israels stammar, tolv till antalet, och detta är vad deras fader talade till dem, när han välsignade dem; åt var och en av dem gav han sin särskilda välsignelse.

Ja hän käski heitä, ja sanoi heille: minä kootaan minun kansani tykö: haudatkaat minua minun isäni tykö, siihen luolaan, joka on Hetiläisen Ephronin vainiossa.

Och han bjöd dem och sade till dem: »Jag skall nu samlas till mitt folk; begraven mig bredvid mina fäder, i grottan på hetiten Efrons åker,

Siihen luolaan Makpelan vainiossa, joka on Mamren kohdalla Kanaanin maalla, jonka Abraham osti hautaamisen perimiseksi vainion kanssa, siltä Hetiläiseltä Ephronilta.

i den grotta som ligger på åkern i Makpela, gent emot Mamre, i Kanaans land, den åker som Abraham köpte till egen grav av hetiten Efron,

Sinne ovat he haudanneet Abrahamin ja hänen emäntänsä Saaran, sinne ovat he myös haudanneet Isaakin ja Rebekan hänen emäntänsä. Sinne olen minä myös haudannut Lean.

där de hava begravit Abraham och hans hustru Sara, där de ock hava begravit Isak och hans hustru Rebecka, och där jag själv har begravit Lea,

Siihen vainioon ja siihen luolaan, kuin on ostettu Hetin lapsilta.

på den åkern som jämte grottan där köptes av Hets barn.»

Ja koska Jakob lopetti käskyn lastensa tykö, pani hän jalkansa kokoon vuoteessa; ja loppui, ja koottiin kansansa tykö.

När Jakob hade givit sina söner denna befallning, drog han sina fötter upp i sängen; och han gav upp andan och blev samlad till sina fäder.