Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Masquil de Asaph. ESCUCHA, pueblo mío, mi ley: Inclinad vuestro oído á las palabras de mi boca.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Abriré mi boca en parábola; Hablaré cosas reservadas de antiguo:

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Las cuales hemos oído y entendido; Que nuestros padres nos las contaron.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

No las encubriremos á sus hijos, Contando á la generación venidera las alabanzas de JEHOVÁ, Y su fortaleza, y sus maravillas que hizo.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Él estableció testimonio en Jacob, Y puso ley en Israel; La cual mandó á nuestros padres Que la notificasen á sus hijos;

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Para que lo sepa la generación venidera, y los hijos que nacerán; Y los que se levantarán, lo cuenten á sus hijos;

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Á fin de que pongan en Dios su confianza, Y no se olviden de las obras de Dios, Y guarden sus mandamientos:

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Y no sean como sus padres, Generación contumaz y rebelde; Generación que no apercibió su corazón, Ni fué fiel para con Dios su espíritu.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Los hijos de Ephraim armados, flecheros, Volvieron las espaldas el día de la batalla.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

No guardaron el pacto de Dios, Ni quisieron andar en su ley:

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Antes se olvidaron de sus obras, Y de sus maravillas que les había mostrado.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Delante de sus padres hizo maravillas En la tierra de Egipto, en el campo de Zoán.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Rompió la mar, é hízolos pasar; É hizo estar las aguas como en un montón.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Y llevólos de día con nube, Y toda la noche con resplandor de fuego.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Hendió las peñas en el desierto: Y dióles á beber como de grandes abismos;

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Pues sacó de la peña corrientes, É hizo descender aguas como ríos.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Empero aun tornaron á pecar contra él, Enojando en la soledad al Altísimo.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Pues tentaron á Dios en su corazón, Pidiendo comida á su gusto.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Y hablaron contra Dios, Diciendo: ¿Podrá poner mesa en el desierto?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

He aquí ha herido la peña, y corrieron aguas, Y arroyos salieron ondeando: ¿Podrá también dar pan? ¿Aparejará carne á su pueblo?

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Por tanto oyó JEHOVÁ, é indignóse: Y encendióse el fuego contra Jacob, Y el furor subió también contra Israel;

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Por cuanto no habían creído á Dios, Ni habían confiado en su salud:

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Á pesar de que mandó á las nubes de arriba, Y abrió las puertas de los cielos,

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

É hizo llover sobre ellos maná para comer, Y dióles trigo de los cielos.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Pan de nobles comió el hombre: Envióles comida á hartura.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Movió el solano en el cielo, Y trajo con su fortaleza el austro.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

É hizo llover sobre ellos carne como polvo, Y aves de alas como arena de la mar.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

É hízolas caer en medio de su campo, Alrededor de sus tiendas.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Y comieron, y hartáronse mucho: Cumplióles pues su deseo.

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

No habían quitado de sí su deseo, Aun estaba su vianda en su boca,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Cuando vino sobre ellos el furor de Dios, Y mató los más robustos de ellos, Y derribo los escogidos de Israel.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Con todo esto pecaron aún, Y no dieron crédito á sus maravillas.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Consumió por tanto en nada sus días, Y sus años en la tribulación.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Si los mataba, entonces buscaban á Dios; Entonces se volvían solícitos en busca suya.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Y acordábanse que Dios era su refugio. Y el Dios Alto su redentor.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Mas le lisonjeaban con su boca, Y con su lengua le mentían:

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Pues sus corazones no eran rectos con él, Ni estuvieron firmes en su pacto.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Empero él misericordioso, perdonaba la maldad, y no los destruía: Y abundó para apartar su ira, Y no despertó todo su enojo.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Y acordóse que eran carne; Soplo que va y no vuelve.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

¡Cuántas veces lo ensañaron en el desierto, Lo enojaron en la soledad!

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Y volvían, y tentaban á Dios, Y ponían límite al Santo de Israel.

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

No se acordaron de su mano, Del día que los redimió de angustia;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Cuando puso en Egipto sus señales, Y sus maravillas en el campo de Zoán;

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Y volvió sus ríos en sangre, Y sus corrientes, porque no bebiesen.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Envió entre ellos una mistura de moscas que los comían, Y ranas que los destruyeron.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Dió también al pulgón sus frutos, Y sus trabajos á la langosta.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Sus viñas destruyó con granizo, Y sus higuerales con piedra;

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Y entregó al pedrisco sus bestias, Y al fuego sus ganados.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Envió sobre ellos el furor de su saña, Ira y enojo y angustia, Con misión de malos ángeles.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Dispuso el camino á su furor; No eximió la vida de ellos de la muerte, Sino que entregó su vida á la mortandad.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

É hirió á todo primogénito en Egipto, Las primicias de las fuerzas en las tiendas de Châm.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Empero hizo salir á su pueblo como ovejas, Y llevólos por el desierto, como un rebaño.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Y guiólos con seguridad, que no tuvieron miedo; Y la mar cubrió á sus enemigos.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Metiólos después en los términos de su santuario, En este monte que ganó su mano derecha.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Y echó las gentes de delante de ellos, Y repartióles una herencia con cuerdas; É hizo habitar en sus moradas á las tribus de Israel.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Mas tentaron y enojaron al Dios Altísimo, Y no guardaron sus testimonios;

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Sino que se volvieron, y se rebelaron como sus padres: Volviéronse como arco engañoso.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Y enojáronlo con sus altos, Y provocáronlo á celo con sus esculturas.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Oyólo Dios, y enojóse, Y en gran manera aborreció á Israel.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Dejó por tanto el tabernáculo de Silo, La tienda en que habitó entre los hombres;

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Y dió en cautividad su fortaleza, Y su gloria en mano del enemigo.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Entregó también su pueblo á cuchillo, Y airóse contra su heredad.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

El fuego devoró sus mancebos, Y sus vírgenes no fueron loadas en cantos nupciales.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Sus sacerdotes cayeron á cuchillo, Y sus viudas no lamentaron.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Entonces despertó el Señor á la manera del que ha dormido, Como un valiente que grita excitado del vino:

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

É hirió á sus enemigos en las partes posteriores: Dióles perpetua afrenta.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Y desechó el tabernáculo de José, Y no escogió la tribu de Ephraim.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Sino que escogió la tribu de Judá, El monte de Sión, al cual amó.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Y edificó su santuario á manera de eminencia, Como la tierra que cimentó para siempre.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Y eligió á David su siervo, Y tomólo de las majadas de las ovejas:

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

De tras las paridas lo trajo, Para que apacentase á Jacob su pueblo, y á Israel su heredad.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Y apacentólos con entereza de su corazón; Y pastoreólos con la pericia de sus manos.