Psalms 22

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Al Músico principal, sobre Ajeleth-sahar Salmo de David. DIOS mío, Dios mío, ¿por qué me has dejado? ¿Por qué estás lejos de mi salud, y de las palabras de mi clamor?

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Dios mío, clamo de día, y no oyes; Y de noche, y no hay para mí silencio.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Tú empero eres santo, Tú que habitas entre las alabanzas de Israel.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

En ti esperaron nuestros padres: Esperaron, y tú los libraste.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Clamaron á ti, y fueron librados: Esperaron en ti, y no se avergonzaron.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Mas yo soy gusano, y no hombre; Oprobio de los hombres, y desecho del pueblo.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

Todos los que me ven, escarnecen de mí; Estiran los labios, menean la cabeza, diciendo:

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Remítese á JEHOVÁ, líbrelo; Sálvele, puesto que en él se complacía.

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Empero tú eres el que me sacó del vientre, El que me haces esperar desde que estaba á los pechos de mi madre.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Sobre ti fuí echado desde la matriz: Desde el vientre de mi madre, tú eres mi Dios.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

No te alejes de mí, porque la angustia está cerca; Porque no hay quien ayude.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Hanme rodeado muchos toros; Fuertes toros de Basán me han cercado.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Abrieron sobre mí su boca, Como león rapante y rugiente.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Heme escurrido como aguas, Y todos mis huesos se descoyuntaron: Mi corazón fué como cera, Desliéndose en medio de mis entrañas.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Secóse como un tiesto mi vigor, Y mi lengua se pegó á mi paladar; Y me has puesto en el polvo de la muerte.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Porque perros me han rodeado, Hame cercado cuadrilla de malignos: Horadaron mis manos y mis pies.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Contar puedo todos mis huesos; Ellos miran, considéranme.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Partieron entre sí mis vestidos, Y sobre mi ropa echaron suertes.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Mas tú, JEHOVÁ, no te alejes; Fortaleza mía, apresúrate para mi ayuda.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Libra de la espada mi alma; Del poder del perro mi única.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Sálvame de la boca del león, Y óyeme librándome de los cuernos de los unicornios.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Anunciaré tu nombre á mis hermanos: En medio de la congregación te alabaré.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

Los que teméis á JEHOVÁ, alabadle; Glorificadle, simiente toda de Jacob; Y temed de él, vosotros, simiente toda de Israel.

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Porque no menospreció ni abominó la aflicción del pobre, Ni de él escondió su rostro; Sino que cuando clamó á él, oyóle.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

De ti será mi alabanza en la grande congregación; Mis votos pagaré delante de los que le temen.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Comerán los pobres, y serán saciados: Alabarán á JEHOVÁ los que le buscan: Vivirá vuestro corazón para siempre.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Acordarse han, y volveránse á JEHOVÁ todos los términos de la tierra; Y se humillarán delante de ti todas las familias de las gentes.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Porque de JEHOVÁ es el reino; Y él se enseñoreará de las gentes.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Comerán y adorarán todos los poderosos de la tierra: Postraránse delante de él todos los que descienden al polvo, Si bien ninguno puede conservar la vida á su propia alma.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

La posteridad le servirá; Será ella contada por una generación de JEHOVÁ.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

Vendrán, y anunciarán al pueblo que naciere, Su justicia que él hizo.