Proverbs 5

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

HIJO mío, está atento á mi sabiduría, Y á mi inteligencia inclina tu oído;

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

Para que guardes consejo, Y tus labios conserven la ciencia.

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

Porque los labios de la extraña destilan miel, Y su paladar es más blando que el aceite;

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

Mas su fin es amargo como el ajenjo, Agudo como cuchillo de dos filos.

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

Sus pies descienden á la muerte; Sus pasos sustentan el sepulcro:

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

Sus caminos son instables; no los conocerás, Si no considerares el camino de vida.

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

Ahora pues, hijos, oídme, Y no os apartéis de las razones de mi boca.

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

Aleja de ella tu camino, Y no te acerques á la puerta de su casa;

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

Porque no des á los extraños tu honor, Y tus años á cruel;

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

Porque no se harten los extraños de tu fuerza, Y tus trabajos estén en casa del extraño;

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

Y gimas en tus postrimerías, Cuando se consumiere tu carne y tu cuerpo,

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

Y digas: ¡Cómo aborrecí el consejo, Y mi corazón menospreció la reprensión;

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

Y no oí la voz de los que me adoctrinaban, Y á los que me enseñaban no incliné mi oído!

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Casi en todo mal he estado, En medio de la sociedad y de la congregación.

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Bebe el agua de tu cisterna, Y los raudales de tu pozo.

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

Derrámense por de fuera tus fuentes, En las plazas los ríos de aguas.

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Sean para ti solo, Y no para los extraños contigo.

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

Sea bendito tu manantial; Y alégrate con la mujer de tu mocedad.

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

Como cierva amada y graciosa corza, Sus pechos te satisfagan en todo tiempo; Y en su amor recréate siempre.

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

¿Y por qué, hijo mío, andarás ciego con la ajena, Y abrazarás el seno de la extraña?

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

Pues que los caminos del hombre están ante los ojos de JEHOVÁ, Y él considera todas sus veredas.

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

Prenderán al impío sus propias iniquidades, Y detenido será con las cuerdas de su pecado.

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.

Él morirá por falta de corrección; Y errará por la grandeza de su locura.