Proverbs 17

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

MEJOR es un bocado seco, y en paz, Que la casa de contienda llena de víctimas.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

El siervo prudente se enseñoreará del hijo que deshonra, Y entre los hermanos partirá la herencia.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

El crisol para la plata, y la hornaza para el oro: Mas JEHOVÁ prueba los corazones.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

El malo está atento al labio inicuo; Y el mentiroso escucha á la lengua detractora.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

El que escarnece al pobre, afrenta á su Hacedor: Y el que se alegra en la calamidad, no quedará sin castigo.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

Corona de los viejos son los hijos de los hijos; Y la honra de los hijos, sus padres.

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

No conviene al necio la altilocuencia: ¡Cuánto menos al príncipe el labio mentiroso!

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

Piedra preciosa es el cohecho en ojos de sus dueños: Á donde quiera que se vuelve, da prosperidad.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

El que cubre la prevaricación, busca amistad: Mas el que reitera la palabra, aparta al amigo.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

Aprovecha la reprensión en el entendido, Más que si cien veces hiriese en el necio.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

El rebelde no busca sino mal; Y mensajero cruel será contra él enviado.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

Mejor es se encuentre un hombre con una osa á la cual han robado sus cachorros, Que con un fatuo en su necedad.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

El que da mal por bien, No se apartará el mal de su casa.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

El que comienza la pendencia es como quien suelta las aguas: Deja pues la porfía, antes que se enmarañe.

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

El que justifica al impío, y el que condena al justo, Ambos á dos son abominación á JEHOVÁ.

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

¿De qué sirve el precio en la mano del necio para comprar sabiduría, No teniendo entendimiento?

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

En todo tiempo ama el amigo; Y el hermano para la angustia es nacido.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

El hombre falto de entendimiento toca la mano, Fiando á otro delante de su amigo.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

La prevaricación ama el que ama pleito; Y el que alza su portada, quebrantamiento busca.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

El perverso de corazón nunca hallará bien: Y el que revuelve con su lengua, caerá en mal.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

El que engendra al necio, para su tristeza lo engendra: Y el padre del fatuo no se alegrará.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

El corazón alegre produce buena disposición: Mas el espíritu triste seca los huesos.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

El impío toma dádiva del seno Para pervertir las sendas del derecho.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

En el rostro del entendido aparece la sabiduría: Mas los ojos del necio vagan hasta el cabo de la tierra.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

El hijo necio es enojo á su padre, Y amargura á la que lo engendró.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

Ciertamente no es bueno condenar al justo, Ni herir á los príncipes que hacen lo recto.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

Detiene sus dichos el que tiene sabiduría: De prudente espíritu es el hombre entendido.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.

Aun el necio cuando calla, es contado por sabio: El que cierra sus labios es entendido.